Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Max Midsun - Max The 1st
Trondheimissa marinoitunut Max Midsun on tekemss tll debyytilln
mielenkiintoista valtausta, sill yhtyeen musiikillinen anti on erinomainen sekoitus
viime vuosien raikkaimpia tyylej, jotka kaikessa hyvyydessn kulminoituvat hardrockiin.
Ei kuitenkaan ihan siin sanan varsinaisessa merkityksess, vaan pikemminkin tuo koskee asennetta.
Yngve Kval ja Rune Stavnesli ovat kitaroidensa kanssa liikkeell tuoreilla ksill ja avoimin mielin, sill musiikillisesti vaihteleva ajatus on venytetty aina Midsun Royalen stoner-kaikuisesta vnnst suurellisempaan ja aavistuksen vinksahtaneempaan The Painiin, jossa kaikuu hieman System of a Downin kekseliisyys. Samainen asia kuultaa varsinkin energisest yhtyeen nime kantavasta kappaleesta, oikeastaan viel monisikeisempn. Voisikohan kyseess olla Josh Hommen, Serj Tankianin ja Maynard James Keenanin yhteisen illanvieton seurauksena yhdeksn kuukauden pst maailmalle putkahtanut lapsi, jolla on palava tarve nytt kyntens ja samalla hieman osoittaa vastakkainasettelua auktoriteetteja kohtaan.
Levyn materiaalin kulkusuunta on jokaisella rallilla hieman lhemms haasteellisuutta ja moniulotteisuutta. Tm on yksi niist seikoista, joka tekee tst levyst erittin ihanteellisen kuunneltavan, ja ennen kaikkea sellaisen, jonka haluaa asettaa koneeseen uudemman kerran ja kuunnella oikeasti useampaan kertaan, vaikka putkeen. Edes vokalisti Kim Tungvgin alkuun valjulta kuulostava laulu ei tee levylle hallaa, vaan sen kokee myhemmin kuuluvaksi osaseksi yhtyeen soundia. Nin ksiss on siis melkoinen tekele, jolla osoitetaan kirkkaasti se, ett luovuus norjalaisessa musiikissa on siirtynyt uudelle asteelle, eik kirkonpoltolla en ole kovinkaan suurta tilausta.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.maxmidsun.com
Julkaistu: 2007-01-09
Toimittaja: Jarno Leivo
