Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Max Midsun - Max The 1st
Trondheimissa marinoitunut Max Midsun on tekemässä tällä debyytillään
mielenkiintoista valtausta, sillä yhtyeen musiikillinen anti on erinomainen sekoitus
viime vuosien raikkaimpia tyylejä, jotka kaikessa hyvyydessään kulminoituvat hardrockiin.
Ei kuitenkaan ihan siinä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin tuo koskee asennetta.
Yngve Kvalø ja Rune Stavnesli ovat kitaroidensa kanssa liikkeellä tuoreilla käsillä ja avoimin mielin, sillä musiikillisesti vaihteleva ajatus on venytetty aina Midsun Royalen stoner-kaikuisesta väännöstä suurellisempaan ja aavistuksen vinksahtaneempaan The Painiin, jossa kaikuu hieman System of a Downin kekseliäisyys. Samainen asia kuultaa varsinkin energisestä yhtyeen nimeä kantavasta kappaleesta, oikeastaan vielä monisäikeisempänä. Voisikohan kyseessä olla Josh Hommen, Serj Tankianin ja Maynard James Keenanin yhteisen illanvieton seurauksena yhdeksän kuukauden päästä maailmalle putkahtanut lapsi, jolla on palava tarve näyttää kyntensä ja samalla hieman osoittaa vastakkainasettelua auktoriteetteja kohtaan.
Levyn materiaalin kulkusuunta on jokaisella rallilla hieman lähemmäs haasteellisuutta ja moniulotteisuutta. Tämä on yksi niistä seikoista, joka tekee tästä levystä erittäin ihanteellisen kuunneltavan, ja ennen kaikkea sellaisen, jonka haluaa asettaa koneeseen uudemman kerran ja kuunnella oikeasti useampaan kertaan, vaikka putkeen. Edes vokalisti Kim Tungvågin alkuun valjulta kuulostava laulu ei tee levylle hallaa, vaan sen kokee myöhemmin kuuluvaksi osaseksi yhtyeen soundia. Näin käsissä on siis melkoinen tekele, jolla osoitetaan kirkkaasti se, että luovuus norjalaisessa musiikissa on siirtynyt uudelle asteelle, eikä kirkonpoltolla enää ole kovinkaan suurta tilausta.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.maxmidsun.com
Julkaistu: 2007-01-09
Toimittaja: Jarno Leivo
