Jos jonkinlaista musiikilliselle kartalle sijoittamista kuitenkin tarvitaan, sijoittavat rockkoordinaatit yhtyeen jonnekin 1916-aikaisen Motörheadin ja skandinaavisen rockperinteen seutuville. Hieman Hellacoptersia, mutta raskaammin nakeltuna.

Yhtye kuulostaa hyvinkin vakuuttavalta; vokaalit toimivat ja sopivat musiikkiin kuin se kuuluisa nenä päähän. Sopivan rasvaista, sopivan likaista, juuri oikealla tavalla annosteltuna. Tätä levyä ei varmastikaan soiteta suviseuroissa, mikä sopinee sekä seuralaisille että yhtyeelle. Siihen tämä musiikki on liian maanläheistä.

Jotakin kuitenkin jää kaipaamaan; tilkkasta lisää omaperäisyyttä. Nyt tarjolla on setti tiukkaa ja vakuuttavaa tavaraa, mutta ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa. Ahaa-elämykset loistavat poissaolollaan. Menee ehkä nipottamisen puolelle, mutta silti. Tämä levy on rautaa, se voisi kuitenkin olla myös terästä.

Perusmusiikkia perusäijille. Ei lainkaan hassumpaa. Ajattomuudelle lienee aina kysyntää. Ainakin tässä huushollissa. Mutta nyt olutkorille ja levy soimaan.