Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Absinthe (Provisoire) - Alejandra
Tämä on post-rockia punkrock-asenteella. Ja kyllä, ranskalaisen Absinthe (Provisoire) -yhtyeen musiikissa on ripaus vaikutteita A Silver Mt. Zionilta (jolla on siis levy nimeltä This Is Our Punk-Rock), mutta kokonaisuudessaan ranskalaisnelikko kuulostaa juuri omalta ärsyyntyneeltä itseltään.
Alejandra-levyä ei voi mitenkään suositella taustalle soimaan jääväksi post-rock-levyksi, jonka tahtiin on hyvä kuherrella/laittaa ruokaa/lukea tenttiin/katsoa MTV:tä äänettömällä. Alejandra vaatii huomiota kiemurtelemalla, huutamalla ja meluamalla; saatuaan huomion se paljastaa sisimpänsä, tarjoaa kuuntelijalle väylän purkaa paakkuuntunutta ahdistustaan vapaamuotoisen, mutta järjestellyn (post)rockin keinoin. Se on poikkeuksellista.
Levyllä on perinteisiä post-rockin elementtejä, kuten pitkiä kaaria ja suuri dynamiikka, mutta Absinthe (Provisor) tulkitsee ne riittävän omaehtoisesti välttääkseen vaipumisen tylsistymiseen. Sekuntia vaille tunnin mittaisella levyllä on kappaleita neljä, mutta tärkein on silti kokonaiskuva, minkä musiikki muodostaa. Yhden kappaleen sisällä tapahtuu jo niin paljon, ettei rakennetta voi hahmottaa. Ensimmäinen raita Kocka kestää jo yksinään liki puolet levyn mitasta.
Helpoiten lähestyttävin kappale - tai kappaleen alku - on viimeinen Love Song for a Dutch Bitch, jonka säkeistön lauluosuus kasvaa ensimmäisen kierroksen Wildhoney-ajan Tiamatin Thomas Edlundista toisen kierroksen suoraan huutoon, jolloin yhtye kuulostaa jo etäisesti metallilta.
Alejandra on haastava ja lopulta palkitseva albumi, joka osaltaan valaa uskoa siihen, ettei (paremman termin puutteessa) post-rockin tarvitse olla aina samaa seesteistä itseään. Albumi on äänitetty jo melkein kaksi vuotta sitten, mikä saa pohtimaan, millä tasolla yhtyeen ilmaisu on tällä hetkellä.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: absinthe.provisoire.free.fr
Julkaistu: 2006-11-15
Toimittaja: Teemu Lampinen
