Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Private Line - Evel Knievel Factor
Private Linell on selkesti tavoitteena lyd isosti lpi tll kakkosalbumillaan. Levyn soundit ovat viimeisen plle tiukat ja promokuviakin on kyty ottamassa Las Vegasissa asti. Soitossa kuuluu nlkisen yhtyeen into ja energia, laulaja Sammy Aaltosella on vakuuttava rockni ja kaikki on muuten kunnossa, kunnes pstn siihen levyarvion kohtaan, miss yleens seuraa sana "mutta". Eli mihin homma sitten tksht?
No, lhinn biisipuoleen, jlleen kerran. Levylt ei tunnu lytyvn yhtkn varsinaista hittibiisi tai (paria poikkeusta lukuunottamatta) edes milln tavalla mieleenjv kappaletta. Huonompi juttu, sill tllaisessa tyhjpisess hardrockissa laakista tarttuvat kertsit ja melodiat ovat todellinen elinehto. Erityisesti kertoskeiss Private Line sortuu kerta toisensa jlkeen tylsiin, tuhansia kertoja kuultuihin kuvioihin jotka eivt todellakaan jaksa innostaa puimaan nyrkki tai hoilaamaan mukana.
Toinen oleellinen negatiivinen seikka on yhtyeen soundin persoonattomuus. Private Linella ei ole mitn erityispiirrett, tunnistettavuutta. Bndin meininki tuntuukin monin paikoin jonkinlaiselta ulkoaluennalta, silt, ett hommat yritetn vain tehd mahdollisimman tarkkaan jonkin rokin "oppikirjan" esimerkkien mukaisesti. Silt puuttuu sek todellinen nkemys ett aitous ainakin viel.
Parilla Evel Knievel Factorin biisill yhtye sentn onnistuu vilauttamaan svellystaitojaan. Tempoltaan muita rauhallisemmat Sound Advice ja Billion Star Hotel ovat kohtuullisen toimivia esityksi, ja ehk Private Line saakin tulevilla levyilln enemmn niiden kaltaisia, hieman inspiroituneempia paloja aikaiseksi. Jollei, niin kannattaa kenties alkaa kytt ulkopuolisten biisintekijiden palveluita. Tai tutustua Bam Margeraan.
Pisteet: 2/5
Kotisivu: www.privatelineweb.com
Julkaistu: 2006-11-13
Toimittaja: Juho Typp
