Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Private Line - Evel Knievel Factor
Private Linellä on selkeästi tavoitteena lyödä isosti läpi tällä kakkosalbumillaan. Levyn soundit ovat viimeisen päälle tiukat ja promokuviakin on käyty ottamassa Las Vegasissa asti. Soitossa kuuluu nälkäisen yhtyeen into ja energia, laulaja Sammy Aaltosella on vakuuttava rockääni ja kaikki on muuten kunnossa, kunnes päästään siihen levyarvion kohtaan, missä yleensä seuraa sana "mutta". Eli mihin homma sitten töksähtää?
No, lähinnä biisipuoleen, jälleen kerran. Levyltä ei tunnu löytyvän yhtäkään varsinaista hittibiisiä tai (paria poikkeusta lukuunottamatta) edes millään tavalla mieleenjäävää kappaletta. Huonompi juttu, sillä tällaisessa tyhjäpäisessä hardrockissa laakista tarttuvat kertsit ja melodiat ovat todellinen elinehto. Erityisesti kertosäkeissä Private Line sortuu kerta toisensa jälkeen tylsiin, tuhansia kertoja kuultuihin kuvioihin jotka eivät todellakaan jaksa innostaa puimaan nyrkkiä tai hoilaamaan mukana.
Toinen oleellinen negatiivinen seikka on yhtyeen soundin persoonattomuus. Private Linella ei ole mitään erityispiirrettä, tunnistettavuutta. Bändin meininki tuntuukin monin paikoin jonkinlaiselta ulkoaluennalta, siltä, että hommat yritetään vain tehdä mahdollisimman tarkkaan jonkin rokin "oppikirjan" esimerkkien mukaisesti. Siltä puuttuu sekä todellinen näkemys että aitous –ainakin vielä.
Parilla Evel Knievel Factorin biisillä yhtye sentään onnistuu vilauttamaan sävellystaitojaan. Tempoltaan muita rauhallisemmat Sound Advice ja Billion Star Hotel ovat kohtuullisen toimivia esityksiä, ja ehkä Private Line saakin tulevilla levyillään enemmän niiden kaltaisia, hieman inspiroituneempia paloja aikaiseksi. Jollei, niin kannattaa kenties alkaa käyttää ulkopuolisten biisintekijöiden palveluita. Tai tutustua Bam Margeraan.
Pisteet: 2/5
Kotisivu: www.privatelineweb.com
Julkaistu: 2006-11-13
Toimittaja: Juho Typpö
