Tuore Anatomy of Life ei ole kokonaisuutena aivan edeltäjänsä veroinen hittipotpuri, mihin vaikuttaa ennen muuta rytmikitaran nostaminen aiempaa hallitsevammaksi elementiksi. Parhaimmillaan esimerkiksi Retrospectionin ja Through the Elementin viiltävät leadit ovat kuitenkin ylittämättömän hienoja esimerkkejä siitä, mitä tämän genren puitteissa on mahdollista tehdä. Tunnelmallinen Burden of Solacement puolestaan kuulostaa siltä kuin soittohommissa olisi melodeath-piikin suoneensa saanut Viikate. Eräs Noumenan tyypillisimmistä hengenheimolaisistaan erottava seikka on laulu: Antti Haapasen brutaalia ääripään murinaa on tottunut kuulemaan astetta raskaammilla julkaisuilla. Hanna Leinosen ja Tuomas Tuomisen puhtaat äänet tuovat raivoamiselle tyylikästä tasapainoa, ja niille on löydetty selvästi sopivammat roolit kuin Absencella.

Anatomy of Lifen rinnalla on julkaistu ainoastaan bittimuodossa saatavilla oleva Triumph and Loss -lyhytsoitto, mikä on Spinefarmille uusi liikeidea. On mielenkiintoista nähdä, seuraako lähitulevaisuudessa lisää vastaavia tuotoksia. Joka tapauksessa musiikki ei varmasti jätä genren ystäviä kylmäksi, joten Noumenoita ei kannata jättää pölyttymään levyhyllyille ja NetAnttilan kiintolevyille. Mahdanko muuten olla ainoa, joka aina lukee rumpali Ilkka Unnbomin sukunimeksi huomattavasti metallihenkisemmin "Unborn"?