Levyn kappaleet koostuvat death metalin tyypillisistä elementeistä sopivassa suhteessa. Blast beat raikaa, mutta tempo pidetään silti jatkuvasti kohtuullisena. Murskariffien vastapainoksi tarjoillaan svengaavampaa ilmaisua sekä välillä jopa hillityn melodisia hetkiä. Perustasokkaat laulusuoritukset pitävät sisällään sekä perinteistä death metal –murinaa että tiukempaa rääkymistä, mikä tuo kappaleisiin mukavasti dynamiikkaa ja eräänlaista dialogin tuntua. Levy rullaa mallikkaasti loppuun saakka, eikä heikkoja hetkiä matkalle osu. Itseäni miellytti ehkä eniten ryhdikäs kakkosraita Verivaltias, mutta suuresti sekään ei kokonaisuudesta erotu.

Levy on kakkosdemoksi positiivinen yllätys niin teknisesti kuin musiikillisestikin, mutta se ei tarjoa syitä ylisanoihin tai suurenmoisten tulevaisuuskuvien maalailuun. Kun kokemus karttuu ja linja ehkä hieman selkiintyy, voi Ydin olla oikeasti merkittävä nimi kotimaisen death metalin kentällä. Kokopitkän verran yhtyeen materiaalia kuuntelisi mieluusti jo tällaisenaan.