Iron Maiden – A Matter Of Life And Death

Itä-Lontoon teräsvaarien 14. pitkäsoitto on yhtä rautainen kuin bändin nimi antaa olettaa. Dickinsonin ja Smithin palattua seitsemän vuotta sitten ruotuun on Maiden julkaissut albumeita, jotka on voinut sijoittaa kategoriaan “parasta sitten Seventh Sonin“. A Matter of Life and Death ei tee tästä kaavasta poikkeusta, vaan pistää vain paremmaksi.

Maideniä kritisoidaan usein uusiutumisen puutteesta. Silloin kun uusiutumista tapahtuu, valitetaan siitä. Toinen suosittu kritiikin aihe ovat toistuvat kappalerakenteet ja sointukulut, ikään kuin vaikkapa valittu sävellaji kertoisi sinällään kappaleen laadusta yhtään mitään. En halua toki itse syyllistyä samaan yksinkertaistamiseen kritiikin kritiikin osalta, vaan todettava on, että kaikki em. “viat” on mahdollista kuulla uudellakin albumilla. Mikä tahansa teos ansaitsee kuitenkin tulla arvostelluksi kokonaisuutena, ei osiinsa purettuna. Kokonaisuutena A Matter of Life and Death on kenties eheintä Iron Maideniä koskaan.

“Death” on sävellyksiltään vahvasti 70-lukuinen ja progressiivinen. Soundit ovat Maideniksi varsin tuhdit ja pääasiassa livenä studiossa nauhalle otetun levyn tuotanto on kauttaaltaan onnistunut. Erikoisenpuoleinen päätös jättää levy kokonaan masteroimatta osoittautuu sekin oikeaksi. Musiikillisesta vanhakantaisuudesta huolimatta on albumi lähes The X Factorin tapaan raskas ja erityisesti sanoituksiltaan synkkä. Kappaleiden teemat käsittelevät sotaa ja uskontoa Maideniltä tuttuun kertovaan tapaan. Kepeästä taustamusiikista ei siis ole miltään osin kyse, ja levy vaatikin tusinan verran kuuntelukertoja auetakseen kunnolla.

Hienoja melodioita ja harmonioita Iron Maiden on aina osannut tehdä, ja ne ovat pääroolissa nytkin. Kappaleet ovat täynnä sovituksellisia yksityiskohtia ja muita pieniä koukkuja, jotka pitävät tiukasti otteessaan, vaikka levyllä on pituutta yli 70 minuuttia kappaleiden keskipituuden noustessa seitsemän minuutin paremmalle puolelle. Omiksi suosikeikseni tasavahvoista ja silti melko erilaisista kappaleista ovat nousseet Normandian maihinnoususta kertova The Longest Day ja pirullisella kehtolaululla alkava, massiivinen The Legacy.

Bändin suoritus on tiukka ja äänitystavasta johtuen livemäinen. Koneen on annettu siis hengittää vapaasti, eikä klikkiraitoja tai tietokoneajan mahdollistamia virheenkorjauksia ole käytetty. Kitaristeista pisteet on annettava erityisesti Smithille ja Gersille, jotka tarjoilevat kukin pari tyylikästä ja miehille melko epätyypillistä sooloa. Dickinsonin laulusta on toki sanottava, etteivät ylä-äänet irtoa enää yhtä kireästi kuin reilut 20 vuotta sitten. Ikärasitteensa mies kompensoi hienosti vuosien varrella kehittyneellä tekniikallaan ja monipuolistuneella laulutyylillään. Niin ja koliseehan se Harrisin bassokin taas kuin Seventh Sonilla ikään…

Yhteenvetona voidaan todeta A Matter of Life and Deathin olevan haasteellisuudestaan huolimatta tyypillistä Maideniä. Yhtye on aina tehnyt, kuten parhaaksi katsoo, eikä ketään yritetä miellyttää nytkään. Tästä täydet pisteet.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-12
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.