Bändin vahvuuksiin kuuluvat Sanette Sevónin komea, aavistuksen Kate Bushia muistuttava laulu sekä mallikas groove rytmiosastolla. Myös koko yhtyeen nimiin laitetut sävellykset ovat parhaimmillaan toimivia pop-ralleja. Erityisesti Ryöväreiden valtakunta on mainio biisi, joka jää tehokkaasti soimaan päähän ja jonka lyriikoissakin on ideaa.

Miinuspuolelta pahimmin korviin osuvat laimea äänimaailma ja musiikin kasvottomuus. On harmillista, että erinomaisen laulun lisäksi pääosaa kappaleissa näyttelee syntikka, joka ei millään nouse ruotsinlaiva-osaston yläpuolelle. Kosketinsoittaja saisi olla huomattavasti rohkeampi sopivia soundeja etsiessään. Myös mureammin soiva kitara toisi soittoon lisää särmää.

Merkittävän kasvojenkohotuksen biiseille olisi tuonut jokin astetta vaativampi repäisy. Esimerkiksi jos bändi olisi tehnyt vielä lisää sovitustyötä, varannut studion käyttöön yhdeksi päiväksi lisää ja haalinut muusikkokavereista kootun puhallintrion tuomaan biiseille viimeisen silauksen, niin demo olisi kohonnut huomattavasti korkeampaan arvoon. Haastettahan tuollainen säätäminen tuo bändille, mutta kyllä Silhuetin musiikki tarvitsee ehdottomasti jonkin lisukkeen, joka tekisi kappaleista mielenkiintoisempia.

Silhuetti hallitsee siis perusasiat. Bändi kuitenkin kaipaa musiikkiinsa reilusti lisää tunnetta ja luovuutta. Vaikka demon biisimateriaali heikkenee loppua kohti, on orkesteri todistanut kykenevänsä tekemään hyviäkin biisejä. Kaikkein tärkein elementti on toisin sanoen hallinnassa. Sopivat mausteet kyllä löytyvät ajan mittaan.