Äänittäjä-tuottajana paremmin tunnettu Aaltonen paljastuu levyn myötä myös taitavaksi laulajaksi ja vielä taitavammaksi biisitekijäksi. Suurin osa kertosäkeistä on tarttuvuudeltaan iilimadon luokkaa eikä yhtye raskaasta soinnista huolimatta kaihda popahtaviakaan sävyjä: esimerkiksi kappale Days Like These tuo mieleen jollain tapaa jopa Foo Fightersin, ja biisi olisi jonkin jenkkibändin esittämänä (ja hieman kevyempänä sovituksena) varmaankin miljoonaluokan hitti. Huonoja esityksiä levyltä ei löydy oikeastaan yhtäkään. Biisien kestot on myös maltettu pitää lyhyinä ja koko albumi on hiukan alle 40-minuuttisena juuri sopivan mittainen.

Jonkinlaista omaperäisyyttä yhtyeen soundiin kyllä hiukan kaipaisi, tällaisenaan se noudattelee aika tarkasti grungen peruskuvioita ja varsinainen oma ilme puuttuu vielä. Neljä pistettä on joka tapuksessa selviö ja voisinpa kutsua Long Snap to Zeroa jopa kovimmaksi kotimaiseksi rock-debyytiksi pitkään aikaan.