Five Points räjäyttää demon käyntiin komein kitaratilutuksin, joiden jälkeen vahva riffi ja Ville Siikamäen asiallinen laulu lähtevät kuljettamaan biisiä hyvin eteenpäin. Plussaa tulee myös melko tarttuvasta kertosäkeestä ja hienoista kitarasooloista. This Life luottaa avausta enemmän tunnelmoiviin osuuksiin, vaikka vahvoja osuuksiakin löytyy etenkin kertsistä. Siikamäen laulu ei kuitenkaan sovi aukottomasti biisin tunnelmaa luoviin osuuksiin.

Maiden-vaikutteet kuuluvat eniten (osittain jopa häiritsevän paljon) The Eye of the Stormissa, joka kikkailee mukavasti rauhallisen ja runttaavan otteen välillä. Demon heikoin lenkki on puolestaan kliseisen lady domina -aiheen ympärille kasattu Lady Pain, joka on kyllä rankka mutta esimerkiksi riffinsä puolesta kökkö. Tunnelmaltaan ja sävellykseltään monipuolinen päätösraita Eyes of the Night jättää onneksi kokonaisuudesta positiivisen jälkimaun

Adastra kuuluu selvästi demosarjalaistan ylempään kastiin. Komeat sävellykset ovat sekä melodisia että rankkoja, kappaleet eivät ole liikaa toistensa kaltaisia ja äänite on myös viimeistelty studiovehkeillä. Bändin heikkouksiin kuuluu kuitenkin liika nojaaminen Maidenin koulukunnan aikaansaannoksiin sekä biisien hetkittäinen puuduttavuus. Lopputulos on toki jo nyt miellyttävää kuunneltavaa, mutta karsimalla biiseistä pois muutamia löysiä kohtia ja tuomalla sävellyksiin lisää omia koukkuja levy-yhtiöidenkin mielenkiinto on taattu.