Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Tll viiden kappaleen demolla on tiukka progressiivinen ote metalliin, jonka tyst on kaavailtu ainakin kuuntelemalla progressiivisemman osaston lisksi esimerkiksi Mr Bunglea ja melko varmasti tuota progressiivisemman metallin kuningasta Opethia. Toisaalta tll levytyksell koukutus ja kiemurat saavat enemmn sijaa, sill varsinainen metalli j huomattavassa mrin taka-alalle. Kuten esimerkiksi hienossa ja rauhallisessa Stowawayssa, joka on kuin OC:n akustiselta soundtrackilta, ainoastaan tosin siin mieless, ett se potkii kaikki muut seuralaiset majan lattialle kuuntelemaan omaa ylvst sanomaansa.
Mys ers toinen seikka yhtyeess tekee merkittvn poikkeaman massasta, sill sen nokkamiehen svellyspuolella toimii yhtyeen basisti. Jari-Pekka Kanniainen. J-P on saanut kappaleisiin koukkujen lisksi erinomaista ajoa, huolimatta siit, ett kappaleet kellottavat jrjesten reilut kuusi minuuttia. Tst johtuen niiss tarvitaan erityist imua, muuten puudutus alkaa olla melkoinen. Kaiken kukkuraksi soundit ja soitto on erinomaista. Ehk laulu saattaisi vaatia pient petraamista mutta nin ainoastaan siin tapauksessa, ett mitn muuta moitittavaa ei kerta kaikkiaan lydet, enk min ainakaan nin onnistunut tekemn.
Omaperisyys on melkoinen hyve tll kotimaisissa oloissa, sill jokainen on mascaracoret ja sifonkirokit kuullut, mutta tss on tarjolla sen verran virkistv taajuutta, ett en voi kuin suositella tutustumista syvyyksiin. Se reissu tulee varmasti palkitsemaan kuulijan, ja samalla mys soittajansa.
Pisteet: 5/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!