Toimivasta perusreseptistä huolimatta yhtyeen musiikkia ei neljännen kappaleen päätyttyä jää janoamaan lisää ja levyn pyöräyttää soittimessa useampaan kertaan oikeastaan vain siksi, että siitä keksisi jotain sanottavaa. Ensimmäisen kappaleen aikana intensiteetti säilyy hyvin, vaikkei mitään ikimuistoisia hetkiä olekaan luvassa. Kaksi seuraavaa raitaa jatkavat pitkälti samoilla peruslinjoilla, viimeisen tarjotessa oikeastaan ainoan mieleenpainuvan melodiapätkän. Kyse on kuitenkin lastenlaulutyyppisestä ärsyttävyydestä, enkä minä niitäkään vapaaehtoisesti kuuntele.

Vaikkei levyn materiaali kauttaaltaan herätä suurta mielenkiintoa, on Non-worthless Idols to Worship kuitenkin demojulkaisuksi melko laadukas. Sen hieman tunkkainen soundimaailma ja soittajien tekninen suurpiirteisyys sopivat tällaiseen musiikkiin vallan hyvin, eikä tällä saralla ole tarvetta muutoksiin. Siltikin, vaikka suomalaiset black metal –yhtyeet synnyttävät pitkäsoittoja heikommallakin kappalemateriaalilla, kannattaa Vuohivasaran ehkä odottaa ideoiden kypsymistä vielä hetki ennen suurempien annosten tarjoilua.