Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Metal Church - A Light In The Dark
Kasarihevin jälkimainingeissa suosion huippua pääsi tavoittelemaan myös jenkkiläinen Metal Church, joka loi speedmetallin suosion vahvimpana aikana parikin ikimuistettavaa levyä, The Darkin ja Blessing In Disguisen. Sittemmin bändi menetti aallonharjansa viimeistään 1990-luvun jälkeisen metallin yleisen laskusuhdanteen aikana yrittäen uutta nousua pari vuotta sitten julkaistulla, melko keskinkertaiseksi tekeleeksi jääneellä The Weight Of The World.Viime kuussa kehuja Sweden Rockin keikasta saanut viisikko on uuden uutukaisellaan jälleen kerran kierrätystuulella, vai pitäisikö sanoa leipätöissä. Kahdeksasta neljään -metallia työstetään ja jälki on tasaista kuin saksalaiselta liukuhihnalta valmistettu kansanauto. Sinänsä ei tarvitse pettyä, vaikka perusvarustelua enempää ei kassan kautta mukaan saakaan, perusfanille kelvannee tämäkin päivitys metallikirkkoa.
Hyvää, joskin jo aikaisemmin monin paikoin kuultua riffiä ja melodiaa on jälleen kerran pystytty loihtimaan. Perusvahva perushevi jenkkipainotuksin maistuu kerta-annoksena tänäkin päivänä, vaikka biisien välillä voikin huoletta jäädä miettimään niitä näitä. Levystä voi ottaa otteen sieltä täältä, eikä tunne jääneensä niin kovin oleellisesta paitsi. Alkuperäisjäsenistön karsiuduttua matkan varrella on lippua pisimpään kantaneista jäljellä vain kitaristi Kurt Vanderhoof, jonka myötä myös kitaravallit on melko vahvasti miksattu levyllä pintaan. Herra on muutoin vaikuttanut sittemmin vahvasti myös toisessa bändissään Presto Balletissa, joka vuosi sitten julkaisi melko mainion levyn. Vokalisti Ronny Munroe tulkitsee biisikatrasta melko viinankarhealla soundilla ja jollakin tavalla hyvin perusvokalistimaisesti, ei yllättäen, mutta ei myöskään moitittavasti.
Edesmenneen laulaja David Waynen muistolle omistettu Watch The Children Pray edustaa bändin jo entuudestaan tuttua antia, ja uusista kappaleista sykähdyttävät eniten aloitusbiisi A Light In The Dark, jonka riffeissä on vanhan ajan henkeä, sekä Saxonin mieleen tuova The Believer.
Tämänkin orkesterin kello aikaa pikku hiljaa kääntyä lopun aikoihin. Myöhäisemmän kauden julkaisut voivat kokonaisuudessaan tuoda ainakin muistot vanhoista hyvistä ajoista mieleen tai muistuttaa ylipäätään bändin olemassaolosta. Muutoin muistoja tästä(kin) levystä jäänee parhaiten vain bändin tosifaneille. Kolmosesta yksi piste on silkkaa nostalgiarespektiä. Sorry.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.metalchurch.com
Julkaistu: 2006-07-28
Toimittaja: Gao
