Neil Young – Living With War

Edellisen, astetta rauhallisemman Prairie Wind -levynsä jälkeen kuusikymmentä vuotta nuori Neil Young on ottanut muutaman askeleen eri suuntaan. Melkoisen spontaanisti nauhoitettujen kappaleiden muodostama, miehen kotisivuilta pitkään kokonaisuudessaan ladattavana ollut Living with War on piristävän suoraselkäinen ja yhteiskuntakriittinen paketti.

Levy on kauttaaltaan hyvin vähäeleinen. Kansilehtinen ei sisällä yhtä ainutta kuvaa ja tuotanto on mukavan rosoista. Vaikka särökitaraa kuullaan, mihinkään rempseimpiin Crazy Horse -iloitteluihin asti ei ylletä. Ja hyvä niin, sillä nämä kappaleet toimivat oikein mainiosti tällaisenaan.

Avauskaksikko After the Garden – Living With War vakuuttaa välittömästi. Surumielisiä kappaleita, joista ainakin nimikappaleen voisin hyvinkin nostaa Youngin parhaiden vetojen pantheoniin. Mielenkiintoisen ja toimivan säväyksen antaa myös kansilehden mukaan peräti 100-henkinen kuoro, joka kuulostaa ilmavalta viemättä liikaa tilaa Niilon ohuelta lauluääneltä.

Pari seuraavaa kappaletta jatkaa vahvaa linjaa, mutta sitten levy tilapäisesti notkahtaa hieman. Families ja Flags of Freedom eivät vakuuta jälkimmäisen Bob Dylan -viittauksista huolimatta vahvan alkunelikon jälkeen. Onneksi Let’s Impeach the President nostaa albumin tuosta lievästä suvannosta, ja loppulevy on jälleen kovatasoista menoa.

Koska kyseessä kuitenkin on vahvasti yhteiskuntakriittinen levy, on myös lyriikoita syytä tarkastella tavallista lähemmin. Young on tällä saralla kunnostautunut aiemminkin, eikä tämänkertainen tee poikkeusta. Tekstit ovat toisaalta voimakkaasti aikasidonnaisia, mutta niissä on myös tietynlaista ajattomuutta. Kritiikin pääasiallinen terä suomii tietenkin Yhdysvaltain ulkopoliittisia ratkaisuja ja George W. Bushin johtamaa hallitusta. Kenenkään puolelle ei varsinaisesti mennä (jos ei sitten tavallisen amerikkalaisen), ja kertoja tarkastelee asioita kyllästynein ja pettynein silmin: Don’t need no terror squad / Don’t want no damned Jihad/ Blowin’ themselves away in my hood / But we don’t talk to them / And we don’t learn from them / Hate don’t negotiate with Good.

Sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti Living with War on takuuvarmaa Youngia. Yksinkertaiset sovitukset, kauniit melodiat ja maestron itsensä ajoittain haparoiva laulu ja kitara kantavat levyn pitkälle, herran parhaaksi 2000-luvun tuotokseksi tähän mennessä. Ei tämä tietysti aivan sinne klassikoiden joukkoon kohoa, mutta on hyvin ansiokas jatko Youngin julkaisujen ansiokkaaseen joukkoon.

Ja se lopetus. Kun kuoro veisaa parempien aikojen toivossa America the Beautifulia sen minkä palkeista irti lähtee, herkistyy tällainen patrioottisesta fiiliksestä yleensä lähinnä kiusaantuva arvostelijakin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-15
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.