Bändillä tuntuu olevan vahva visio siitä, miltä se haluaa kuulostaa. Itsetietoisuus on hienoa ja helpottaa levyarvostelijan arkea. Ei tarvitse turhaan luetella orkesterin ja kappaleiden vahvuuksia, kun ne varmasti ovat jo tiedossa. Kolikolla on nimittäin kääntöpuolikin, mikä ei vielä tässä kehitysvaiheessa oikein kestä päivänvaloa. Saavumme kuitenkin nyt juuri sille puolelle.

Vaikkei sentään vastenmielistä taikka rienaavaa, niin ainakin minua henkilökohtaisesti ärsyttäviä piirteitä yhtyeen musiikissa esiintyy. Eritoten uupuva rytminen tarkkuus on koko yhtyeen ongelma, ja saa kokonaisuuden rasittavan epävakaaksi. Tunne muistuttaa pahemmanpuoleista lägiä Pro Evolution Soccer 5:n nettipelissä, eli syö fiilistä. Laulujen tunettaminenkaan ei varmaan olisi haitannut. Kappaleiden koukut, sekä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos huljuvat lyriikat ovat tyystin terättömiä, eivätkä herätä ajatuksia. Palaaminen levyn pariin käykin nopeasti työlääksi. Suttuinen ja läsnäololtaan vajaa äänimaailma jättää yhtyeen orvoksi, eivätkä kannetkaan tarjoa sille kunnollista kattoa pään päälle.

Uutta kotia odotellessaan voivat ajatukset toistaiseksi pysyä siellä maailman laidalla. Ainakin kunnes järjestäytyvät paremmin ja uskaltavat antaa itsestään enemmän. Joka treenikämpällä vitsaa säästää, se lastaan vihaa - ko?