Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Viidell pitkll kappaleella posaan nousevat srist, ankarasti hakkaavat kitarat, jotka murjovat raskaita riffejn tukevan rytmisektion plle. Biisit kervt voimansa toistosta, ja kasvattavat intensiteettin mit pidemmlle etenevt. Voisi jopa sanoa, ett mit pidempn Galacticka malttaa biisi jumittaa, sit maittavampi lopputulos. Lhtkohdaksi otetaan useimmiten yksi, minimalistinen riffi, jonka ymprille kertn pikkuhiljaa lis tavaraa, kunnes lopulta pdytn helvetinmoiseen, aivot sulattavaan myllytykseen.
Ja komealtahan moinen takominen kuulostaa, erityisen komealta parhaan Galacticka-jamin tittelist kilpailevalla, suoraviivaisella Hukut-kappaleella, sek mutkittelevammalla Kuski-vetisyll. Rankan riffittelyn vastapainoksi taustalla lempesti kilisevt ja vonkuvat koskettimet tuovat molempiin biiseihin jnnittv, hieman psykedeelist lisvri. Jnnittv on mys loppua kohden tempoaan ja volyymiaan nostava ptsraita Pelkuri, joka tosin olisi voinut jatkua pidempnkin. Live-taltioinnin soundit ovat sinns tyylikkt, mutta hieman tukkoiset, mik jonkin verran sy jumittelun tehoa.
Yhtye kertoi taannoisessa haastattelussa, ett Galactickan musiikin suuntaviivat mrittyvt hyvinkin paljon soittohetken ja illan fiilisten mukaan. Tn kylmn, tammikuisena iltana bndi on tainnutkin seilailla varsin tummilla vesill.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!