Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Italiaanojen voima on teknisen suorituksen kiitettvyydess, joka ilmenee jo nyttemmin uudelleenjulkaistulla bndin toisella levyll. Bonusraidoin varustettu tekele tarjoaa hyvi aihioita, jotka kuitenkin jvt ameebamaisiksi, eivtk kenties tarjoa sit pmr, joka niille oli alun perin asetettu.
Hieman ohuella nell sinns virheettmsti tulkitseva vokalisti Terence Holler ja kitaristi Eugene Simmons ovat alkuperisjsenin jatkaneet nihin piviin saakka. Kaksikon ansiot nkyvt mys bndin varhaistuotannossa, ja Headquake-levyn ilmestymisen jlkeen, vuonna 1997, bndi kiertelikin ahkeraan Angran kanssa. Sittemmin tyylin hieman trash-vetoisempaan suuntaan muuttanut bndi ansaitsee tll julkaisulla kannuksensa erityisesti biiseiss Lord Of An Empty Place ja Dawn Of The Dying, joissa perusidea ja sovitukselliset ambitiot lyvt herkullisella tavalla ktt. The Question saa kannuksensa muista ansioista. Biisin aikana koko paletti tuntuu olevan niin sekaisin, ett sit alkaa vkisin kuunnella tarkemmin, ja erityisesti kappaleen hupaisa bassokuvio nostaa hymyn korviin herkemtt luoden teokselle vlittmn suosikkiaseman. Muutoin levyn kokonaisilmett edustaa sekavuus ja tietynlainen puuduttavuus, tarvittavat koukut ovat vhiss. Soundit sentn ovat uusintajulkaisulla kunnossa, kumarrus siit.
Meill melko tuntemattomaksi jnyt italialaisviisikko puolustaa paikkaansa metallikentll, mutta ei tmn orkesterin vuoksi tule kenenkn riehuman tai edes villisti laitumella hyppimn, ainakaan bndin alkutuotannon osalta.
Pisteet: 2/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!