Fatal Embracesta löytyy sekä rouheampaa särmää että pyöreämpääkin tunnelmaa. Kappaleet ovat kaikkineen varsin maltillisia tempoiltaan, vaikka tuplabasarirullauksiltakaan ei täysin onnistuta välttymään. Yhtye rakentaa taitavasti vankkaa runkoa rytmiryhmänsä ympärille, johon kitaristit laskevat riffittelynsä odottamaan laulajan tunneilmauksia. Kappaleet rullaavat nautittavan rennosti ja tämä lieneekin Fatal Embracen suurin vahvuus. Yhtye kikkailee, kun siihen on tilaisuus, mutta vain ja ainoastaan kappaleiden ehdoilla. Viilattavaakin löytyy, sillä sävellykset eivät ole mitään tajunnanräjäyttäjiä ja lisää persoonallisia arvoja kaivattaisiin tälle osastolle. Tyyli ja tunnelma yhtyeellä tuntuu olevan hallussa varsin hyvin, nyt täytyy vain kaivautua pintaa syvemmälle ja ottaa rohkeampia askelia. Suomen hevikenttä odottaa teitä.