Simppeliä kuviota toistava Matto käynnistää demon sopivan rempseästi. Kitarakiemurat ja vokalisti Koukun ääni ovat ihan miellyttäviä, mutta jossain vaiheessa tiuhaan toistuva matto liikkuu alta -hokema alkaa ärsyttää. Arkun pohjalla jatkaa demoa kierommissa merkeissä. Alussa biisi tuntuu hieman laahavalta, mutta vähitellen meininki rankkenee sopivasti. Depis tarjoilee puolestaan menevämpää rockia, jonka sanoituksissa pohditaan muun muassa Matin kohtaloa ja Jeesuksen kavaltajaa. Demon päättävä Tämäkin vielä on tunnelmaltaan huomattavan lähellä Siekkareita, ja Koukun äänikin lähentelee kiitettävästi Ismoa.

Kumous on löytänyt sopivan vaihtoehtoisen väylän, jota pitkin on hyvä kulkea. Kappaleet ovat riittävän omaperäisiä, ja tulkinnastakin löytyy monia sävyjä. Kappalevalikoima on kuitenkin turhan hajanainen, joten jäin kaipailemaan selkeämpää punaista linjaa, joka pitäisi tämän neljän biisin paketin paremmin kasassa. Tutustumisen arvoinen bändi Kumous on joka tapauksessa.