Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Vankila, The - Eka LP
Haluan heti alkuun huomauttaa, että tämän arvostelun pohjiksi on juotu kaksi olutta. Sekä tarkoitukseni että tarpeeni olisi kuitenkin ollut huomattavasti suurempi, mutta menkööt tämän kerran.Eka LP:n yksilöllisesti maalatut vesivärikannet, jotka on varustettu Windowsin Paintilla vasemmalla kädellä piirretyllä logolla, kuvaavat hyvin The Vankilan ideologiaa. Levyllä jumitetaan, räimitään, pöristään, ulistaan, häiriköidään ja yksinkertaisesti todetaan asioita. Ja ties mitä. Rummut-basso-syntetisaattori -kokonaisuutta ydintrio (Vepa, Vankilan Kepu ja Jammu-setä ”JS” 16) "täydentää" kanteleella ja viululla ja liikkuu näin ollen jokseenkin häiriintyneissä vankimielisairaalatunnelmissa – syytteenä tietenkin Opelin anastaminen ja miliisin raiskaaminen.
Levyn kaksi ensimmäistä biisiä, Pako ja Vangin valssi tuovat ensimmäisenä mieleen tahallaan pieleen soittavan And the Lefthandedin. Näissä kappaleissa nyrjähtäneet riffit luovat hupaisan grooven, joka säestää rujoja vankilatarinoita. Levyn päättävän Kärpässienen rinnalla alkukaksikko on kuitenkin seesteinen kuin encoret Jukka Kuoppamäen juhlakiertueella.
Kärpässienen ujelluksia ja ulvontoja kuunnellessa tekisi mieli saksia kaiuttimen johdot katki ja tämän jälkeen käydä huvikseen pieksemässä naapurin mummo. Onneksi krapulaisella Tiku ja Taku -äänellä kappaleen päälle luettu yhtyeen historia on kuitenkin sen verran hervottomasti esitetty, että mielen inhimillisempi puoli saa voiton.
Pisteet: 4/5
Julkaistu: 2006-05-25
Toimittaja: Kalle Heino
