Timo Rautiainen – Sarvivuori

Niskalaukauksen toistaiseksi taakseen jättäneen Timo Rautiaisen ensimmäinen soololevy Sarvivuori tarjoaa hääterminologiaa mukaillen sopivasti jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua. Uupumaan jää vain se jokin sininen, joka viimeistelisi täydellisen kokonaisuuden. Vanhaa edustavat kappaleiden pohjaratkaisut, joissa hyödynnetään tuttua Niskalaukauksen rapsuttavaa kitarasoundia. Niin ikään Nils Ursinin bassoilut sekä Jarkko Martikaisen ja Tomi Tuomaalan vakuuttavat tekstit ovat tuttuja edellisen kokoonpanon ajoilta.

Uutta ovat puolestaan musiikin ajoittain Niskalaukausta kokeilevampi ote, ex-Bodom-kitaristi Alexander Kuoppalan kitara-anti ja levyn kauttaaltaan valkoinen ulkoasu. Lainaosasto taas koostuu ennen kaikkea Tuomas Holopaisen (Nightwish) syntikkaosuuksista sekä levyllä tavalla tai toisella kuuluvien Tony Kakon (Sonata Arctica) ja erinäisten näyttelijöiden (mm. rumpali Jussi Lampi ja taustalaulaja Puntti Valtonen) panoksista.

Avausraita Eteenpäin on eksoottisemmasta alustaan huolimatta varsin tuttua Niskalaukaus-junttaa, joka rynnii alun jälkeen tutun turvallisesti eteenpäin. Pahaenteisen rauhallinen Pesäpallomaila palauttaa mukavasti mieleen Lyijykomppanian, vaikkeivät sanat aivan yhtä tylyjä olekaan. Kertsissä mukaan ilmestyvät vielä Holopaisen mahtipontiset syntikkakuviot, jotka toimivat komeasti. Samaa asiallista linjaa jatkaa radiosoiton myötä tehokkaasti päähän takertunut Punainen viiva, joka on aavistuksen levyn yleislinjaa popahtavampi.

Alun raskaahkon tunnelman lässäyttää hetkeksi Sinulle-tilitys, joka edustaa turhan kevyttä aikuisrockia. Sen jälkeen tuleva Uskonnonpastori palauttaa onneksi levyn nopeasti raiteilleen. Biisissä on oikeastaan kaikki kohdallaan: Holopaisen syntikat kuuluvat riittävästi, kitarat soivat raskaasti, biisi yksinkertaisesti rokkaa ja Martikaisen sanoitukset ovat sopivan kieroa YUP-linjaa. Sitten on tarjolla vaisu Lumi-instrumentaali, jonka perään kuullaan Rautiaisen tunteilevampaa puolta Meille niin rakas -haikeilun muodossa. Kauneudestaan ja haikeudestaan huolimatta biisi ei kuitenkaan yllä Linnun tasolle.

Kun kyynelet on pyyhitty silmäkulmista, siirrytään taas aivan toisiin tunnelmiin. Vuorossa on nimittäin pelottavan paljon AC/DC:n Hard As A Rockin alkua muistuttava Vesien hallitsijan testamentti. Hard rockista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan pikemminkin keskinkertaisesta perusveisusta. Loppuun mahtuu vielä akustispainotteinen Sarvivuori-instrumentaali sekä Holopaisen säveltämä, sanoittama ja sovittama Hiljaisen talven lapsi, joka on varsin tyylikäs haikeine hetkineen ja komeine kitarointeineen.

Ennakko-odotukset levyn suhteen olivat suhteellisen matalalla lähinnä Rautiaisen nykyisen kiva setä -imagon vuoksi. Mukana ei kuitenkaan onneksi ole keski-ikäisen miehen tilitystä perhe-elämästä tai kesämökin katon kunnostamisesta, vaan kokonaisuus on sopivan lähellä Niskalaukaus-aikojen rujoa herkkyyttä. Sarvivuori (joka on muuten asuinalue Jyväskylässä) sisältää riittävän metallista menoa, johon vierailevat tähdet antavat sellaisia lisämausteita, että levy kestää kymmeniä kuuntelukertoja.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-23
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.