Gris – Isn´t It Better This Way

Helsinkiläisen Gris-yhtyeen levy on poikkeuksellinen julkaisu suomalaisittain, ainakaan minun stereoihin ei ole aiemmin löytynyt tämäntyylistä rennon tummaa kotimaista musiikkia. Saatekirjeessä käytetään sanoja kuten “jazzpop” sekä “electronica”, ja vertauskohdiksi nostetaan Portishead ja Morphine – minä lisäisin listaan vielä islantilaisen Ragga And The Jack Magic Orchestran vuosikymmenen takaisen levyn. Grisin hämyinen, lämmin ja rikassoundinen musiikki soi edellä mainittujen yhtyeiden suuntaisesti, mutta mistään kopioinnista ei ole kyse. Isn’t It Better This Way -debyytti on keskimääräistä vahvempi sekoitus yhtyeen hikeä, kyyneliä ja mitä tärkeintä – sydänverta.

En ole ihan varma siitä, kumpi on levyllä tärkeämmässä osassa: laulaja Sara Mellerin viettelevä, vahva ääni vai kauttaaltaan toimivat, monisävyiset sävellykset ja sovitukset. Siitä olen varma, että kuusijäsenisen yhtyeen eri elementit tukevat toisiaan, eikä levyllä esiintyviä vierailijoitakaan ole valittu huonosti. Oman osuutensa levylle antavat mm. Emma Salokoski, Siiri Nordin ja Max Lilja.

Isn’t It Better This Way vie kuuntelijan rauhalliseen paikkaan, on se sitten hämärän kapakan nurkkapöytä alkuillasta tai aurinkoinen ranta kesämökillä. Jousisovitukset ja raukeat tempot sekä petolliset laulumelodiat ovat levyllä pääsävyinä. Muutamat kappaleet, kuten Questions For Pablo tai A Thousand Shades Of Grey Plus An Infinite Number Of Other Things To Think About, sisältävät hetkittäin räväkämpiäkin kohtia ravistellen sopivasti hereille. Milkshake on levyn kontekstissa jo härskin kuuloinen, morphinemaisesti ison kaupungin sykkeestä pulppuava kappale. Blue Something soi riipivän henkilökohtaisesti ollen oiva vastakohta edeltäneelle Milkshakelle. Yksityiskohtia levyltä löytyy, mikä lisää levyn kuunteluikää mittaamattomasti.

Heikkouksia levystä saa etsiä normaalia tarkemmalla suurennuslasilla. Saran toivoisi artikuloivan englantia hieman selkeämmin, mikä toisi kappaleiden sanoitukset reilummin esille. Nyt hänen äänensä palvelee ennen kaikkea kokonaisuutta, mikä saakin Grisin kuulostamaan enemmän yhtyeeltä kuin vain laulajattarelta ja taustayhtyeeltä. Ei voi olla huono asia.

Hieno ja harvinainen julkaisu, jonka uskon kestävän aikaa. Aina näet kasvaa uusia sukupolvia siihen ikään, jolloin aurinkoisen musiikin kuuntelun vastapainoksi on saatava olla hieman kuutamolla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-14
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.