Montevideo – Come Clean

Edesmenneen The Pansiesin johtohahmo Sam Shingler pisti uuden poppoon pystyyn heti edellisen levittyä. Esikoispitkäsoittoa saatiin kuitenkin odottaa viisi vuotta. Shinglerin mukana yhtyeessä soittaa kokeneita poppareita sellaisistakin kokoonpanoista kuin Shadowplay, Treeball ja James the Beaver. Come Clean tarjoilee paketin hyväntuulista kitararokkia, johon vaikutteita on haalittu niin Briteistä kuin rapakon tuoltakin puolen.

Levy alkaa Storytelling –kappaleen huuliharppusoololla. Biisin kevyesti heläjävät kitarat ja leppoisat stemmalaulut tuovat mieleen Lemonheadsin. Against the Grainin lähestymistapa on hieman erilainen. Rautalankahenkinen kitara saa seurakseen Sam Shinglerin hieman uudenlaisen laulutavan. Shingler kuulostaa pelottavan paljon Liam Gallagherilta. Kertosäkeessä mukaan nouseva trumpetti saa sen osan kappaleesta kuulostamaan Pansiesiltä. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja kyseessä on mainio pop-kappale. Nimibiisi Come Clean lähtee iisimmin akustisen kitaran voimin. Vaikutuksen tekevät mukaan tulevat jouset yhdessä laulumelodioiden kera. Off Your Backissä a-osan tunkkaiselta autotallilta kuulostavat rummut luovat mukavan kontrastin muuten ilmaviin soundeihin. Kertosäkeessä ollaan aika lähellä Coldplayn tyyliä kaiutettuine lauluineen.

Viuluilla alkavan Desperately Seeking Selfin melodiat toimivat, mutta rytmittömänä kappale jää hieman pliisuksi. Disillusionedin kitarariffi ja soundit kuulostavat Teenage Fanclubilta. Kappale ei kuitenkaan ole powerpoppia, vaan tunnelma osataan säilyttää paremmin. Kertosäkeen muut instrumentit seurailevat hyvin Shinglerin onnistunutta falsettilaulua. Huonolta Oasikselta kuulostavan Agony Auntin jälkeen The Cynicin kitaramelodiat hivelevät korvia. Taustalla vellova synamatto kuulostaa paikoitellen In the Court of the Crimson Kingiltä. Kyseessä on ehkä levyn puhuttelevin kappale.

Fever pitää sisällään hentoa tunnelmaa, mutta myös vahvoja pop-melodioita. Kertosäkeen kitarariffi jää helposti päähän pyörimään. Fireworks (1974) alkaa hieman likaisemmilla kitarasoundeilla. Äänimaailma elää kappaleen sisällä paljonkin. Lopputuloksena on ei-niin-hyvistä melodioista rakennettu mielenkiintoinen biisi. Tästä on kiittäminen levyn nauhoittanutta, miksannutta ja tuottanutta Nick Triania. Hänellä homma on hanskassa läpi levyn. Miehen soisikin pysyvän vastaisuudessakin miksauspöydän tuolla puolen. Tuloksena tästä kaikesta on Suomen mittakaavassa toimiva pop-levy. Levy eroaa massasta lähinnä soundillisilla ratkaisuillaan, muttei tätä levyä ihan ilman hienoja pop-melodioita ole tehty.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-24
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.