Aluksi levystä pisti esiin levyn kansi, joka jostain syystä vei heti ajatukset jonnekin In Flamesin suuntaan. Levyn hypätessä soittimeen huomaa mielikuvan olevan jokseenkin oikea. Ei tämä nyt täyttä jöötteporia ole, vaan melodista metallia, jossa on sekoiteltu sekä puhdasta että hieman huutavampaakin laulutyyliä. Kummankin tyylin tekninen puoli tuntuisi olevan hyvin laulajalla hallussa ja kyllähän sieltä tunnettakin sai esille, joten se osa mikä ei korvaan istu lienee mielipideasia. Eipä voi kun kuitata hyväksytyksi vokaalien osuuden. Musiikillisesti bändi on ilmeisesti pyrkinyt, jos ei nyt aivan rikkomaan metallimusiikin rajoja, niin ainakin venyttämään niitä. Enpä sitten tiedä mikä on omaa, mikä lainattua ja mikä sinistä, sillä mukavia melodioita ja välistä murskaavia riffittelyjäkin sisällään pitävä levy kuulostaa kovasti usein kuullulta. Joskin toki ammattitaidolla tehdyltä ja kirjan mukaan sovitetulta.

Huonompana päivänä varmaankin vollottaisin enemmänkin, mutta koska aurinko paistaa ja kahvi maistuu, niin päästetään huomautuksella läpi. Hieman pesäeroa olisi hyvä tehdä niihin niin moniin muihin orkestereihin, sillä vaikka tarkoituksena bändillä olisikin olla välittämättä genrerajoituksista, tulisi sen kuulua myös musiikissa, ei ainoastaan soittajien alitajunnassa. Ai niin, nyt voin toki muistaa väärin, mutta käyttikös Diablo jonkun biisinsä alussa "Aja!" huudahdusta vai tuleeko ko. bändi vain mieleen autoruheilun maskuliinisuuden vuoksi?