Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Shogun Kunitoki - Tasankokaiku
Helsinkiläinen nelikko Shogun Kunitoki tekee massiivista musiikkia vähillä elementeillä. Aseinaan analogisyna-arsenaali ja rummut, nämä pseudo-japsit raivaavat auki jo umpeenkasvaneeksi luullun pöheikön, jossa alkuperäiset elektronisen musiikin minimalistit paiskaavat kättä 70-luvun saksalaisten hippirokkareiden kanssa. Moni on kyntänyt samaa sarkaa, mutta Shogun onnistuu silti kuulostamaan omanlaiseltaan.
Bändi on itsekin sanonut, että heidän musiikissaan ei ole mitään progressiivista. Ja toden totta, kappaleet eivät varsinaisesti etene minnekään, vaan koostuvat erilaisten syntikkariffien ja -äänien toistosta ja limittäisestä kuljetuksesta. Tasankokaiku on täynnä ällistyttävän pieniä yksityiskohtia ja ulinoita, ja levy kuulostaakin kuulijan vireystilasta riippuen joka kerralla hieman erilaiselta.
Tasangon tunnelma pysyy samanlaisena, hieman haaveilevana ja utuisena, alusta loppuun, eikä kappaleita ole syytä sen kummemmin toisistaan erotella. Kaikki seitsemän ovat huolella rakenneltuja, ainoastaan päätösraita Pisteen jäljiltä olo on hieman kuin jätettäisiin mukavan automatkan jälkeen yllättäen tienposkeen. 33 minuuttia on sinänsä aivan sopiva albumin mitta, mutta jonkinlaista viimeistä runttausta jää vielä kaipaamaan.
Monet biiseistä ovat yllättävän suurellisia – kuin lego-ukkojen soittamaa Magyar Possea. Tietysti sillä erotuksella, että lego-ukot eivät tunnu käyttävän mollisointuja. Vaikutelmaa jonkinlaisesta kasimillisellä kuvatusta laajakangasmusiikista luovat erityisesti päättäväisesti nakuttavat ja juuri oikeissa kohdissa räjähtelevät rummuttelut. Pulputuksen keskeltä onkin helppoa kuulla intohimoisesti instrumenttejaan paiskova bändi, isolla B:llä. Tasangolta kaikuu tekemisen meininki - ja paljon kaunista ääntä.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.shogunkunitoki.com
Julkaistu: 2006-04-15
Toimittaja: Risto Mikkonen
