Heti ensimmäiseksi huomion kiinnittää laulaja Antti Jokirannan miehekäs laulutyyli, josta itselleni tuli ajoittain voimakkaastikin mieleen muuan James Hetfield. Vielä kun Jokiranta saa kokemuksen myötä enemmän varmuutta, alkaa homma olla näiltä osin hyvin kuosissa.

Kolmen kappaleen kokonaisuus on tasainen, eikä selkeästi muita parempaa kappaletta löydy. Tämä on vertauskuvallisesti puhuakseni sikäli poikkeuksellinen miekka, että siinä on kaksi terää. Toisaalta missään välissä ei tapahdu ikäviä notkahduksia, mutta toisaalta sellainen todella koukuttava ässäbiisi puuttuu.

Lähimmäksi ässäbiisi-statusta pääsee oma suosikkini Sleeping Pill, jonka koukeroiset kitara- ja bassokuviot jäävät päähän soimaan. Eivät hieman metallisempi Feeding All Our Needs tai grungen hengessä soiva Blow My Mind nekään huonoja ole, mutta mielestäni yhtye kaipaisi lisää juuri Sleeping Pillin kaltaista koukeroisuutta ilmaisuunsa.

More Hatered ei ole huono demo, sillä siitä kuitenkin paistaa läpi innostus. Vaikka lupausta onkin, nämä kappaleet eivät vielä täysillä sytyttäneet. Joka tapauksessa niiden perusteella sanoisin, että yhtyeellä on saumoja vielä lihaksikkaampaan esitykseen.