Herrojen sävelkynä ei valitettavasti ole pysynyt yhtä terävänä koko levyn ajan, sillä alkupään vahva tunnelma ei kanna koko kolmevarttista kokonaisuutta. Piristävä herätys saadaan Man Hates God -kappaleessa, jossa rauhallinen industrialsäksätys päättyy äkkiarvaamatta, kun helvetti räjäytetään irti huumaavalla black-kaaoksella. Vastakohtien yhdistely tuottaa usein puolivillaisia tuloksia, mutta tällä kertaa šokkiefekti tehoaa. Myös Between the Devil and the Deep Blue Sea onnistuu taipumalla raa’asta mustametallista iskeväksi teknoheviksi.