Avausraita Luutarhuri laahaa doomille tyypillisen hitaasti mutta varmasti eteenpäin kitara- ja syntikkamelodioiden voimin. Säkeistön kehnohko örinä sotkee hyvin alkaneen tunnelmoinnin, mutta kertsin eloisampi laulu pelastaa paljon. Samojen elementtien varaan rakentuva Ikiuneen on kokonaisuutena parempi, sillä biisi kasvaa vähitellen, mukaan mahtuu puhdastakin laulua ja lopussa kuullaan jopa asiallinen soolo. Kaaosmaa nojaa puolestaan edeltäjiään enemmän riffeihin, vaikka perusteet pysyvät samoina. Positiivista on kappaleesta välittyvä synkeä fiilis, mutta menoa latistavat puhtaan laulun kanssa kilpailevat turhat örinäosat.

Vaikka Saattueessa mättääkin laulupuoli, kokonaisuutena kiekosta löytyy enemmän myönteistä kuin kielteistä sanottavaa. Melodiat ovat hienoja, pohjavire on sopivasti ahdistava ja kappaleet ovat myös yllättävän tarttuvia. Eikä suomenkielistä doomia ole ainakaan liikaa markkinoilla.