Suoranaista tyhmänrohkeutta edustaa Tapio Rautavaaran Sininen Yö -cover, joka on varmasti kaikille tuttu Pikku Kakkosen Nukkumatista. Riskipeli kannatti, sillä Edward on tehnyt versiostaan oman näköisen harvinaisen tyylitajuisesti. Viikatteen jätkät varmasti kiroilevat mielessään, kun eivät kerenneet ensimmäisenä apajalle.

Vokalisti Epun hieman hento lauluääni on sopivan persoonallinen, mutta ei missään nimessä ärsyttävä. Bändiä voi huoletta verrata Voltasiin sekä osittain Poets Of The Falliin. Kumma, ettei bändin jäsenten vahva metallidiggaus kuulu musiikissa.

Jos jotain negatiivistä pitää julkaisusta hakea, niin sävellykset kaipaavat enemmän tuotannollista näkemystä. Aivan parasta mehua ei näistä kappaleista vielä ole puristettu. Lisäksi soittannossa on hienoista hapuilua, joka korjaantunee kovalla työllä.

Hyvää musaa, tyylikäs omakustanne ja toimivat kotisivut. Kaiken kaikkiaan valmis bändi nousemaan seuraavalle sarjatasolle. Muistakaa silti, että vaikka arvio on täysi vitonen, on aina parantamisen varaa. Vihjeenä Edwardille ja muille aloitteleville bändeille: panostakaa persoonalliseen nimeen. Sanakirjasta löydetty hieno sana tai erisnimi hukkuu nykyajan tietotulvaan Internetissä.