Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Ihan tavalliseen italialaiseen mennään tukka putkella helvetin lujaa -poweriin Shining Fury ei kuitenkaan ole sortunut. Edelleen jätkien musiikissa on enemmän vaikutteita maamiehiltään Labÿrinthiltä kuin Italian kaahareilta Rhapsodylta. Laulaja Francesco Neretti on uusimmalle albumille löytänyt ääneensä paikka paikoin vähäsen enemmän särmää, joskaan ei sitä debyytilläkään koko ajan kiljuttu korkealta ja kovaa.
Ja juuri kun on voinut taputtaa bändiä virtuaalisesti olalle ei niin tavallisesta power metal -albumista, ilmoille kajahtaa viides viisu, Together, jossa sitten nopeusrajoitus onkin vähintään 150. Samaa rataa iloisesti jatkaa seuraavakin biisi, kunnes taas päästäänkin siihen vähän erilaisempaan poweriin. Seitsemäs biisi, Neither Words Nor Kisses, onkin koko albumin jytkyin ja mielenkiintoisin viisu koko albumilla. Biisi tarjoaa tarpeeksi vaihtelua kuuntelijalle ja vaikka välillä mennään lujaa ja välillä vähemmän lujaa, biisi ei silti hajoa käsiin.
Ja kuten debyyttiinkin oli ympätty yksi cover-viisu, Toton Rosanna johon muodostuu addiktio, uusimmalla pläjäyksellä Italian pojat viihdyttävät kansakuntaa Deep Purplen Highway Starilla. Reippaastihan pojat tämän coverin vetäisevät, mutta uskaltaisin kuitenkin sanoa, että ei ihan sovi bändille kuitenkaan. Etenkin kun Highway Star on vedetty likimain yksi yhteen -tyylillä. Mielestäni jos coveroidaan, niin sen biisin voisi vetäistä vähän omalaatuisemmin eikä leikkiä apinalaumaa.
Kaikinpuolin Shining Fury yllätti sillä, että pojat pitävät pintansa ja tekivät uuden albumin ihan yhtä hyvin kuin debyyttinsäkin vaikkakin musiikillisesti on menty enemmän sinne peruspowerin suuntaan.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!