90-luvun puolivälin tanssimusiikki jakaa musiikin ystävät siististi
kahteen leiriin: osa ihmisistä pitää karvanoppabeatilla ryyditettyjä
hittiraitoja
sietämättöminä muinaismuistoina, kun taas toiset ovat löytäneet Ice MC:n,
Scatman Johnin ja heidän aikalaistensa tuotannosta
lukemattomia kulttiklassikoita.
Joensuulaisduo Klaus Thunder & Ukkosmaine
iskee terävästi jälkimmäisten selkärankoihin toisella EP:llään. Yhtye
kertoo ottaneensa vaikutteita Taikapeililtä, Aikakoneelta ja
Movetronilta, mutta maallikko kuulee Pielisjoki-teoksella myös
huomattavia vaikutteita Aavikon ilmaisusta ja vanhojen tietokonepelien
musiikista. Luultavasti kaksikon levylautasella on viihtynyt
myös hieman raskaampaa musiikkia, sillä jos esimerkiksi 80-luvun
laukkakompilla etenevät Hälytys! ja
Riippakivi sovitettaisiin uudelleen kieli- ja
lyömäsoittimille,
saataisiin pirteä EP:llinen perinteistä heviä ja poweria. Joensuussa on
kuitenkin päätetty toteuttaa musiikki miellyttävän
kotikutoisilla kosketinsoundeilla sekä rikkonaisella jumputusbeatilla, jotka
yhdistyvät saumattomalla tavalla helposti kuunneltavaksi paketiksi.
Yhtye sinkoaa valtavan määrän koukkuja ja iskeviä melodioita kohti
kuulijaa,
eikä materiaali kuulosta missään vaiheessa pliisulta ja neutraalilta
nykypopilta. Koskettimista vastaavan Wilhelm Meisterin tavaramerkki
on soiton keskeyttäminen ja käynnistäminen uudelleen massiivisella
jumputusfillisikermällä. Kaikissa kappaleissa on onnistuneet puolensa, mutta
täysosumaksi kohoaa lopulta rauhallinen nimikappale Pielisjoki, joka
peilaa onnistuneesti kotiseuturakkautta ja lapsuuden viattomuuden sekä
suuren maailman rajapintaa.
Mukaan on saatu myös kaksi Jyväskylän-keikalla
äänitettyä bonusraitaa:
Sinä + minä = 1 luottaa samaan rikkonaiseen beatiin kuin demon
alkupään kappaleet, mutta herkempi Niin petaa kuin makaa hajoaa
riemastuttavasti täysin palasiksi, kun laulusta päävastuun kantava Klaus
Thunder ja Wilhelm ruotivat
ihmissuhteen vaikeaa kemiaa ilmeisesti täysin improvisoidulla
vuoropuhelulla.
Ukkosmaineen materiaali on kauttaaltaan siinä määrin epämuodikasta ja
yhteiskuntakelvotonta mutta samalla niin hyvin tehtyä, että kaikkien
"B-musiikkia" harrastavien hyllyistä pitäisi löytyä sille tilaa. Hatunnoston
ansaitsee myös levy-yhtiö Juki Records, joka ojensi vuosi sitten
duolle suklaalevyt debyytti-EP:n suurten myyntilukujen johdosta. |