CMX – Pedot

CMX on orkesteri, joka onnistuu jokaisella levyllä kehittämään ympärilleen jotain uutta ja mielenkiintoista, perusasioiden ja sävelten tunnelman pysyessä kuitenkin tutuilla ja turvallisilla vesillä. Pedot-albumia olen kuullut kehuttavan edeltäjänsä Aion-täyspitkän pikkuveljeksi, mikä ei ole lainkaan valheellinen määritelmä. Tuntuu kuitenkin siltä, että Pedot on saanut vanhemmiltaan kaikki hyvät geenit, pesten isoveikkansa leikkikentällä lähes kaikilla musikaalisilla osa-alueilla.

Yhtyeen irti päästämät pedot ovat yleisfiilikseltään hyvin synkkiä ja paikoitellen jopa aggressiivisen kieroutuneita. Parhaimpana esimerkkinä viimeksi mainitusta toimii levyn nimibiisi, jonka tuplabasari-juoksutukset sekä alkuvoimaiset energian purkaukset muistuttavat bändin alkuvuosien raivosta. Ihan puhdasta nostalgiaa ei kuitenkaan ilmassa ole, vaan nykymusiikin vaikutteet ovat havaittavissa aina System of a Downista lähtien. Tämän kaltaiset yllättävät atomien halkaisut on kuitenkin jätetty minimiinsä, vaikka kappaleet kuten äärimmäisen tarttuva Uusi ihmiskunta sekä omalla tavallaan pirullisen ilkeä Suojelusperkele antavatkin hieman raskaamman osaston osviittaa.

Seesteisempää melankoliaa tarjoavat erityisesti eräänlaisena introna toimiva Eteläisen tähtitaivaan kartoitus sekä positiivisella tavalla suomalaisesta iskelmästä muistuttava Kain. Vaikka yllätykset näihin kappaleisiin loppuvatkin, ei loppulevyn kuunteleminen ole lainkaan negatiivinen kokemus. Tuulenkosijan ja Syysmyrkkyliljan tasoiset tulkinnat pitävät huolen siitä, että Pedot on todellakin tämän vuosituhannen paras CMX-julkaisu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-19
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.