Demon saatekirje oli informatiivinen, mitä nyt pieni omakehu siitä haisee. Hieman nöyrempi esiintulo voisi tuoda parempaa palautetta. Minuun ei kuitenkaan tuo oma hehkutus tehoa. Juhanin lauluääni on röyhkeä, joka puolestaan toimii. Demon yleinen epävireisyys sen sijaan häiritsee. Myös miksaus on epätasapainoinen. Alapää puuttuu ja vokaalit ovat ehkä hivenen liian pinnassa. Vaikka emorock kirotaan, ei bändi ole niin suoraviivaista paahtoa kuin lupaa.

Positiivista ja perin harvinaista on, että demolle on valittu kolme täysin erityyppistä biisiä ja silti kaikilla raidoilla bändi kuulostaa omalta itseltään. Paras biisi on myös osattu laittaa demon alkuun. Pyyntö -kappale rullaa hieman haparoiden, mutta tuo vahvasti mieleen kovat A-luokan kotimaiset rocknimet. Askel (puolimatkaan) sanoitus on suorastaan kammattavaa suomirockkierrätystä, joka ei tee juurikaan eroa vaikkapa Yön huonoimpiin sanoituksiin. Korkea Hetki -biisin särökitarat, varsinkin leadi kertosäkeeseen soi kumman tökerösti. Tämä korjautuneen joko paremmalla sovituksella tai rajulla treenilllä. Biisiä on myös turhaan venytetty. Turha toisto pois ja biisi toimii varmasti paremmin.

Kokonaisuutena biisit on kautta linjan tylsiä, mutta ihan kaikkea toivoa ei ole menetetty. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen äänite ja silti emotionaalisella (anteeksi sanavalinta!) tasolla bändi on valmiimpi kuin monet vuosia puurtaneet demoilijat. Reilusti lisää sovitusta kappaleisiin, paneutumista yksityiskohtiin ja raakaa treenaamista uuden vuoden lupaukseksi Varissuolle.