Levy etenee kronologisesti D’Arcin eli Orleansin neitsyen tarinaa mukaillen eli alkaa Jeannen kokemista näyistä ja päättyy voittoisten taistelujen kautta hänen joutumiseensa brittien käsiin ja inkvisition kautta poltettavaksi. Dramaattisen intron kautta siirrytään tuplabasarilinjaa edustavaan Maiden Of Steeliin , joka on erittäin onnistunut power-ralli. Syntikka luo vahvan pohjavireen, skeboista irtoaa sekä tiukkaa riffiä että sankarimaisia sooloja ja laulaja Giulio di Gregorio malttaa mielensä eikä vedä liian korkealta. Tarttuvaa power-menoa tarjoilevat myös loput biisit, jotka toimivat lähes kaikki kiitettävästi. Hyvin rhapsodyhenkinen ...For Orleans tarjoilee kunnon miekkojen kilkuttelua ja taistelutahtoa dramaattisine käänteineen. Levyllä mahtuu myös pari suoraviivaisempaa kopo-kopo-rallia, jotka eivät nekään sorru ylilyönteihin. Lopullisen kruunun antaa moniosainen päätösraita The Trial, jossa yhdistyvät bändin parhaat puolet tarttuvuus, taituruus ja eeppisyys.

Negatiivista sanottavaa Thy Majestiestä ei ainakaan tämän tuotoksen perusteella löydy kuin kaivamalla. Mitään uutta ja metallin kentillä ennen kokematonta bändillä ei tosin ole tarjota, mutta omaperäisyyttä löytyy etenkin riffi- ja soolopuolelta. Myös rumpali Claudio Riplimalla on käytössään keskimääräistä huomattavasti laajempi komppivalikoima. Juuri tällaista hyvän maun rajoilla yltiöpateettisuutensa takia liikkuvaa ja äärimmäisen taidokasta power metalin tuleekin olla.