Seitsemän biisin paketin parhaat tekeleet osuvat heti demon kärkeen. Avausraidalla Take Me Down rummut iskevät nopeaa komppia ja kitarat kiitävät lähes ylinopeutta, mutta biisi pysyy onneksi hyvin kasassa. Antti Jokirannan laulu on keskitasoa eli se ei pilaa bändin muuta antia, mutta on turhan heppoista. Heti perään tuleva Tight Holder on sekin tunnelmaltaan iloinen, ja sen tarttuvasti hokeva kertsi jää kaikumaan kuuloelimiin. Demon loputkin biisit ovat pääosin nopeita punk-rock-ralleja, mutta ne eivät kohoa yhtä korkealle tasolle kuin kaksi ensimmäistä ja pyyhkiytyvät valitettavan nopeasti muistista.

Warblinkersissä on paljon hyvää, kuten soittotaito ja yllättävän monipuolinen kitarointi. Etenkin ensimmäiseksi demoksi This Means War! kuulostaa riittävän ei-demomaiselta. Kiekolle on kuitenkin tungettu auttamattomasti liikaa tavaraa, sillä vaikka biisit ovatkin alle kolmeminuuttisia, loppupäässä homma alkaa toistaa itseään. Mutta näiltä pohjilta on hyvä ponnistaa ylöspäin.