Ramones – Rocket To Russia & Too Tough To Die

Uudelleenkäsitellyt Ramonesit jatkavat myyntimenestystään, ja Warner on julkaissut pian jo puolet Ramonesin platoista uusissa kuorissa demoineen päivineen. Vanhempi tuotanto näyttää saaneen ansaitusti paikkansa tässä kategoriassa. Vuosina 1977 ja 1984 levytetyt Rocket to Russia ja Too Tough to Die ovat tämän esittelyn esimerkit tästä ilmiöstä.

Rocket to Russia oli Ramonesin kolmas pitkäsoitto, ja lähenteli tasoltaan jopa ensimmäistä levyä. Tutuksi tullut sarkasmi on parhaimmillaan juuri tällöin. Rockaway Beachissä on tuttua Beach Boys -kikkailua, ja Sheena Is a Punk Rocker jyrää samalla kaavalla. Joeyn laulutaito ei ollut kehittynyt pätkän vertaa, mutta se ei ollut keskeistä missään vaiheessa Ramonesin tuotannossa. Teenage Lobotomy, I Don’t Care ja legendaarinen Surfin’ Bird osoittivat, että keskeistä oli nimenomaan se asenne, millä biisit tehtiin. Kompromissiton linja vei bändiä eteenpäin ja pönkitti mainetta: ei välitetty laisinkaan kriitikoista ja muista yhtyeistä, tehtiin vain sitä, mikä tuntui ajan henkeen ja itselle sopivalta. 5/5

Valitettavasti Ramones poikkesi tältä tieltä 80-luvun alussa. Omaperäisyys kärsi ja pari huonoakin levyä tuli päästettyä eetteristä ulos. Too Tough to Die korjasi tilannetta jonkin verran, mutta alkutuotannon tasolle ei ollut mahdollisuuksia palata. Artistien ikä vaikutti varmasti paljon tähän. Painopiste siirtyi tiedostetusti yhteiskuntakritiikille, jossa huumorilla ei ollut yhtä keskeinen asema. Reaganin politiikka sai Too Tough to Die -levyllä tuomion, jota kuvastaa varmaan parhaiten sellainen biisi kuin Planet Earth 1988. Uuden julkaisun 12 demosta mielenkiintoisin on varmaan vanha Rolling Stones -kappale Street Fighting Man. Toisaalta Rocket to Russian tapaan demot eivät tunnu kovin kiinnostavalta lisältä tälläkään levyllä, mutta Dee Dee Ramonen esittämät pari demoa piristävät kuuntelijaa, jos angstinen meininki innostaa yhtään. 4/5

Olen ehtinyt jo aiemmin haukkua 80-luvun Ramones -tuotantoa, mutta viimeksi mainittu levy on todellakin poikkeus tässä asiassa. “Alkukantaisuuteen paluu” oli tärkeää siksikin, että Ramones saattoi ylipäätään vielä julkaista lisää levyjä. Se palautti uskon, niin bändin jäsenille itselleen kuin faneille. Aidoimmillaan punk ja Ramones olivat parasta mitä musiikissa oli tapahtunut pitkään aikaan – eihän AC/DC:kään ole perustanut menestystään millekään muulle kuin linjansa pitämiselle. Jos Ramones ei olisi sitä tehnyt, sen tarina olisi loppunut paljon aiemmin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-01-04
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.