Oceansia kuunnellessa vakuuttuu entisestään tämän nuoren naisen sävellyskyvyistä. Kappaleessa on hieno melodia, puhuttelevat sanat ja onnistunut bändisovitus. Taustalla soittava rytmisektio luo ripeätempoisen ryhdikkään selkärangan Ruggin mahtavalle laululle ja akustiselle kitaralle. Periaatteessa kyseessä on perinteisen tasarytmisestä pop-laulu, mutta se elää yksityiskohdissa. Esimerkiksi: Emman ihmetellessä maaniseen tyyliin, ”voivatko valtameren alla menevät puhelinkaapelit vääristää tunteita”, rumpali kiihdyttää sopivasti basaripolkemistaan, synnyttäen upean yhteisvaikutelman. Emman itsensä laulamat taustalaulut antavat myös rutkasti lisäväriä.

EP:n toinen pääbiisi Depart ei ole yhtä huima kokemus. Se on hyvin tyypillinen jousilla sävytetty pop-balladi. Kappale ei ole huono, mutta juuri tämänkaltaista musiikkia maailma on pullollaan. Emma Ruggin ääni ja tavallista sisällökkäämmät sanat nostavat esityksen keskivertoista radiomössöä paremmaksi kappaleeksi.

When I Looked At You'ssa Emma puolestaan rokkaa. Grunge-vivahteisen riffin ympärille rakennetussa kappaleessa sähkökitarat valtaavat reippaasti tilaa, ja tuleehan sieltä yksi soolokin. Vaikka itseäni miellyttää enemmän akustisempi Emma, on pakko sanoa, että kyllähän tämä näinkin toimii. Kappaleesta tulee hieman mieleen 90-luvun mainio Belly-yhtye. Kolmen uuden kappaleen lisäksi EP:ltä löytyy Isolated Impressionin popimpiin paloihin lukeutuva Prelude to the End, joka on varsin mainio sekin.