Black Mama Highway tarjoaa demollaan reilusti groovaava takaa-ajofunkkia, sen ajan hengessä kun Jameksien lahkeet olivat leveimmillään. Tälläistä musiikkia ei yksinkertaisesti tehdä nykypäivinä, ainakaan tarpeeksi. Ainoana vertailukohtana tulee mieleen jo edesmennyt espoolainen Hambone. Samaa fiilistä orgaanisemmassa muodossa toteuttaa myös The Mutants. Nuorten jätkien varsin tuore projekti kuitenkin groovaa kuin säkillinen majavia. Bändin nimi ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta annettakoon se anteeksi ja tulkittakoon se kumarruksena black exploitation -elokuville

Funk-bändien sielu on basistin ja rumpalin takoma rytmi. Onneksi BMH:n kohdalla nämä perusasiat ovat kohdallaan. Varsinkin Viljami Saarivuon bassotyöskentely pitää ryhmää kasassa. Ilari Larjoston rumpalointi voisi olla vieläkin enemmän rennompaa. Nyt on paikoitellen havaittavissa pienoista hätäilyä. Tälläisen bändin kitaristilta myös vaaditaan paljon. Suurin osa ajasta ollaan taustalla, mutta soolojen on lähdettävä kuin tykin suusta. Esa Pottosen kitarointia voi siten pitää bändin heikoimpana lenkkinä. Neljän hengen puhallinsektio tuuttaa perusvarmasti, kuten kosketinsoittaja Tomi Hämäläisen ja perkussionisti Jussi Markkasen. Keikoille on lisäksi suunniteltu vierailevaa vokalistia ryhdittämään muutamaa numeroa. Kieltämättä lyhyet vokaaliosuudet tai edes huudahdukset toisivat myös nauhoitettuun materiaaliin lisää mielenkiintoa.

Kappaleista on vaikea nostaa esille yhtään ylivertaista. Demo sisältää 20 minuuttia tasavahvaa, muttei tasapaksua materiaalia. Mieluiten olisin kuullut pitemmänkin version demon avaavaa Bombo’s Arrive -introa, joka suorastaan huokuu 70-luvun funk-menoa. Bonuksena mainittakoon Bordell In Moscown aavikkomaiset kosketinosuudet ja Holleros Bombon todella letkeä groove. Muutaman kuuntelun jälkeen alkuinnostus kuitenkin hieman laimenee. Silti tämä on vahva näyte nuorilta ja innostuneilta soittoniekoilta vanhan musiikin parissa.

Demo on äänitetty treenikämpällä, koska tarkoituksena oli hakea pehmeä lo-fi-soundia. Tässä on jossain määrin onnistuttu, koska äänitys on melko tasapainoinen ja erotteleva. Ainoastaan viimeisen raidan kohtuuton kohina häiritsee. Kieltämättä se tuotannon puute on isoin kompastuskivi tällä äänitteellä. Sooloja olisin kuullut mielelläni enemmän ja nyt ne jäävät vailla miksausta melko taka-alalle. Onneksi suunnitelmissa on nauhoittaa kappaleet uudestaan kunnon studiolla. Onnea matkaan! Nimimerkillä välittömästi fani.