Mutta ei Morg mikään tribuuttibändi ole, vaan omilla jaloillaan seisova yhtye. Orkesterin kaikki jäsenet ovat soittajina tekijämiehiä ja bändi toimii yhteen hyvin. Myös sävellykset ovat sujuvia, vaikkakin nousevat vain ajoittain “perustoimivan” yläpuolelle. Näihin hyviin hetkiin kuuluu esimerkiksi päätöskappale Hermitin melodinen, perinteisillä stemmoilla ryyditetty kitarariffi.

Demo on kotistudiossa äänitetty, ja tämä osoittautuu lopputuloksen kannalta huonoksi ratkaisuksi. Soundit ovat kellaritasoa ja etenkin rummuista puuttuu kokonaan se tuikitarpeellinen jytinä. Toivoisinkin yhtyeen panostavan seuraavaan julkaisuunsa enemmän myös rahallisesti, sillä kunnon studiossa äänitettyinä bändin tiukat riffit pääsisivät huomattavasti paremmin oikeuksiinsa. Nyt demo kuulostaa hieman hutaisten tehdyltä.

Myös laulupuoli on Morgilla kesäterässä. Laulaja kyllä selvästi yrittää kaikkensa, mutta ei vain saa itsestään irti tarpeeksi ääntä. Vokaaleista puuttuu aito ja uskottava brutaalius. Treenaamalla ja ajan kanssa tämä osa-alue saadaan varmasti kuntoon.

Ilolla Morgia kuitenkin luukuttaa ja varsinaisia suvantokohtia ei demolta löydy. Niinpä yhtyettä on helppo kehua erittäin kehityskelpoiseksi. Paremmalla tuotannolla ja laululla yhtye ansaitsisi jo nyt koreamman arvosanan, joten niillä, joiden paheisiin ei hifistely kuulu, on syytä tutustua Return to the Soiliin. Kannattaapa muidenkin pistää bändin nimi korvan taakse.