Levyarvostelut


CMX - Kolmikärki Gold


Tällaiset remastered/re-issue -tyyppiset julkaisut ovat aina erinomainen tilaisuus päästä kehumaan suosikkejaan. Nyt on vuorossa ehostettu ja laajennettu versio CMX:n esikoisalbumin, Kolmikärjen ensimmäisestä CD-julkaisusta. Tuolloin oli myös mukana yhtyeen Raivo EP. Sisällöllisesti uutta tässä Gold-painoksessa on aikaisemmin vain vinyyliharvinaisuutena saatavilla ollut Johannes Kastaja EP.

Kolmikärki (1990)

Parhaimmillaan tämä levy räjäyttää tajunnan armottomalla tiukkuudellaan ja jättää kuuntelijaparan imemään peukaloaan sikiöasennossa, hankalimmillaan se on alussa ja lopussa, pitkien etnohämyilyjen aikana, jolloin paatuneinkin kuulija hamuaa skip-nappia. Näiden lisäksi albumilla kuullaan valssia, kasariheviä, balladintynkää ja tietenkin raivokasta hardcorepunkia. Tämä tekee Kolmikärjestä yhden monipuolisimmista, ällistyttävimmistä ja omaperäisimmistä punk-levyistä koskaan. Kummallisin se on varmasti.

Kolmikärjen kuolemattomat punk-kappaleet, Sika ja perkele, Nahkaparturi ja Götterdämmerung kuulostavat remasteroinnin jälkeen todella upeilta, varsinkin ensiksi mainittu. Eipä tarvitse enää säätää volumenappia kun hc-osio potkaisee käyntiin. Ylipäätän kirkkaammat soundit toimivat edukseen vaikka pääasiassa punkista onkin kysymys. Mutta eihän sen tuotannon alunperinkään pitänyt olla tyyliä treenikämpässä nauhoitettua, paskalaatuista vm. -80 räkähooceeta. Niin kuin Terveiden käsien "Rock laahausta vastaan EP".

Hienoa on myös kuulla ainaisesti hymyilyttävä Pyydä mahdotonta, joka opeteltiin aikanaan kaverin kanssa ulkoa ja jota laulettiin sitten muiden kiusaksi a cappellana. Niin ikään hauska Pyörivät sähkökoneet ei koskaan ole ollut suurimpia suosikkejani mutta siinä on kyllä jotain vastustamattoman kornia ja viihdyttävää, etenkin silloin harvoin kun sitä kuulee keikoilla. Jotenkin oli päässyt unohtumaan Suuri äiti, joka ei oikeastaan ole hirveän kaukana uudempien näppäilyballadien tyylistä. Kun punk-laulaja ensimmäistä kertaa yrittää herkistellä hieman rauhallisemmalla kappaleella, se ei tietenkään ole erityisen kaunista kuunneltavaa, mutta ainakin laulussa on maailman pisin "nainen". A.W. Yrjänän laulusuorituksesta voisi sanoa että se toimii omalla irvokkaalla tavallaan hyvin - erityisesti Kolmikärjen rankemmissa biiseissä, eikä se muutenkaan ole niin hirvittävää kuunneltavaa, vaikka hevoslaulumaisia ylilyöntejä tietenkin on. Laulaa se tässä paremmin kuin Veljeskunnalla.

On vaikea kuvitella minkälaisen vastaanoton tämä levy aikanaan sai. Epäilemättä siihen suhtauduttiin hämmennyksellä. Siihen on vieläkin vaikea suhtautua millään rationaalisella tavalla, eikä sitä oikein voi asettaa mihinkään kontekstiin. Punk- kappaleissakin on niin paljon outoja vivahteita ja progekuvioita, että mihinkään punk-bändiin on turha yrittää verrata Kolmikärjen aikaista CMX:ää. Toisaalta kaikki nämä erikoisuudet sulautuvat saumattoman luonnollisesti Pekka Kanniaisen takomaan huiman nopeaan hc-komppiin, Kimmo Suomalaisen kitarointiin ja A.W. Yrjänän murahtelevaan ärjyntään, ettei mistään kovin teennäisestä kikkailusta voi puhua. Jonkinasteinen kokeellisuus on tällä yhtyeellä aina ollut verissä. Tässä mielessä Kolmikärki on tyypillinen CMX-levy, siinä missä "yleisöystävällisetkin", mutta sitä alkaa nyt 12v. jälkeen kullata aika ja maine. Jonkinlaisesta klassikosta voi siis huoletta puhua.

Sen verran pitää kuitenkin ottaa takapakkia ja myöntää että Kolmikärjelle en klassisuudestaan huolimatta antaisi ihan täysiä pisteitä. Sen epätasaisuus biisien laadun suhteen ja kuuntelukokemuksen ristiriitaisuus tekevät siitä levyn, jota ei oikeastaan koskaan jaksa kuunnella alusta loppuun, vaan sieltä poimii tilanteen ja fiiliksen mukaan sopivia paloja. Kokonaisuudeksi se on tarkoitettu, mutta kokonaisuutena se toimii vain osittain, siis huonosti.

Raivo (1989)

Tämä EP on ehdottomasti CMX:n raskain julkaisu. Liekö sitten hevituottaja Ahti Kortelaisen aikaansaannosta tai ties minkä, mutta yhtyeen hc-punkissa on Raivolla jopa thrash-sävyjä. Aloitusbiisi Linnussa on vanhan Metallican/Slayerin tyylistä mättöä sekoitettuna klassiseen punk-kertosäkeeseen. Ihan helvetin rankka menoa ja parhaita CMX -mättöjä. Sen jälkeen EP nousee vain kerran samalle tasolle vaikuttavuudessa. Hiki on ainoana keskitempoisena kappaleena hyvä hengähdystauko keskellä Raivon tyypillisesti minuutinmittaisia, musiikillisia väkivallanpurkauksia. Hiki on ehkä Raivon yhdeksästä kappaleesta parhaiten kestänyt aikaa. Harvemmin kohtaa muuten näin osuvasti nimetyn biisikokonaisuuden.

Johannnes Kastaja (1988)

Kyllä. Bad Vugum on vihdoinkin tehnyt sen mitä lukuisat CMX -fanit ovat yhtyeen kotisivuilla toivoneet ja rukoilleet: tuonut Johannes Kastaja -EP:n koko kansan ulottuville. Tämän himoitun ja havitellun ensimmäisen seiskatuumaisen julkaisi aikoinaan jyväskyläläinen pienyhtiö P. Tuotanto. Halutun siitä teki suureksi osaksi kulttibiisi Lapsi, joka oli satiirinen kannanotto erääseen pedofiliatapaukseen liittyen. Näin on kerrottu. Se joka tietää tämän, ei näe siinä enää samaa shokkiarvoa kun tietämätön, jota pistää levyn ensimmäistä kertaa pyörimään. Ei väärinkäsityksiä, mutta ei sitä jännittävää epätietoisuuttakaan joka Lapsesta varsinaisesti teki kulttihitin. Ei alkuperäisessä EP:ssä mitään selittelevää saatekirjettä ollut. Oli vaan erittäin sairaalta pilalta kuulostava kappale. Johannes Kastajalla on kaksi oikeasti merkittävää biisiä em. Lapsi ja loistava Mielipuolinen rakkaus, mutta taitaa se kulttiarvo kuitenkin viedä huomion varsinaisesta musiikillisesta arvosta, joka ei loppujen lopuksi ole kovin mahtava.

Kolmikärki Gold on kokonaisuutena kattava, oikeastaan definitiivinen. Se sisältää kaikki kokoonpanolla Yrjänä/Kanniainen/Suomalainen tehdyt julkaisut ja on siksi täydellinen paketti. Se kuuluu jokaisen punk-harrastajan kotiin ja sitä voisikin luonnehtia tittelillä Alkuaikojen CMX -pitkä oppimäärä. Sitten kun ruvetaan julkaisemaan v 85-88 demoja siirrytäänkin jo syventäviin opintoihin.

Pisteet: 5/5


Julkaistu: 2002-09-20
Toimittaja: Tom Sundberg