Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Yhtye päätti vaihtaa kielen kolmannesta ensimmäiseen kotimaiseen tehtyään Kaleva-aiheisen Kipu-kappaleen viime levyllä ja totesivat sen toimivan paremmin kuin englanninkielinen materiaali. Yhtye pystyisi myymään levyä jo pelkän kansitaiteen takia, koska enkelivauvat on söpöjä, mutta musiikki todennäköisesti on se myyntivaltti. Jo pidemmän aikaa muodissa ollut suomalainen Kotiteollisuuden ja Trio Niskalaukauksen tyylinen melankolinen hardrock sekoitettuna hieman punkahtavampaan YUP:hen on ehkä helpoin lokerointi yhtyeelle.
Ensimmäiset kaksi kappaletta Vimma ja Vajonnut antavat aika hyvän käsityksen yhtyeen yleisilmeestä, mutta levyn muut kappaleet eivät yllä samalle tasolle. Verrattuna aiempaan materiaaliin yleissoundi on tunkkaisempi ja varsinkin kitaraosuudet ovat mielikuvituksettomampia. Tiedä sitten, onko kitaristinvaihdos vai miksaaja syynä tähän, aiempi kitaristi saattoi olla hieman tarkempi soundin kanssa. Yhtyeessä on sukupuolivähemmistökin edustettuna - kerrankin jossakin muussa kuin kosketinsoittimissa. Bassossa ja laulussa tonttiaan edustaa Eeva-Maria. Bändiesittelyssä mainittiin, ettei mimmi häviä bändin muille jäsenille äijäilyssä mitenkään, eli täti saattaa myös olla setä. Naislaulu on aina mukavaa vaihtelua rockmusiikin testoteronien valtaamassa maailmassa, mutta en ainakaan itse bongannut naislaulua levyllä kuin nimeämättömässä bonusraidassa ja Vajonnut kappaleen taustalauluissa.
Vajonnut on hyvä alku, bändillä asenne on kohdallaan, soitto sujuu ja kaikenlaista pientä nyanssia löytyy, mutta varsinaista hittiä ei löydy. Parantamista löytyy varsinkin soundien ja laulun puolella. Ehkä sitten ensi tuotoksella.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!