Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Black Rebel Motorcycle Club - Howl
San Fanciscosta tuleva tummanpuhuva prinrokkia soittava yhtye kysyi aikanaan "What ever happened to my rock 'n' roll?" Nyt lienee paikallaan kysy, ett "Whatever happened to Your rock 'n' roll?" Kaksi edeltv plattaa olivat timanttisia, hieman brittilist rokkia muistuttavia tekeleit. Ehk siksi yhtye on ollut "menestyneempi" Britanniassa kuin kotimaassaan. Liian brittilisen kuuloinen yhtye jenkkimarkkinoille - hieman samoin kuin Bush oli liian amerikkalainen menestykseen kotimaassaan.
Tll uutukaisellaan yhtye kuulostaa ihan sille, kuin itse Jeesus olisi ollut vntelemss namiskoja studiossa tai vhintnkin lytnyt tiens yhtyeen jsenten elmn. Kenties nin on tapahtunutkin, sill promo-saatteessa kerrotaan uskon tekemiseen kadonneen ja jollakin tapaa tmn tekeleen myt usko tekemiseen on taas lytynyt uudelleen. Olen sit mielt, ett muutos on hyvst, mutta ehk tm hyppys gospel-henkiseen urkuiluun ja puoliakustiseen soundiin on vain liian odottamatonta. Hetken aikaa luulin jo yhtyeen kadonneen kokonaan musiikkimaailmasta, mutta onneksi olin vrss. Siis vaikka levy on hieman uskontoja tai oikeastaan uskomista hipova ja sen tyylinen mit kuvittelen kirkon illanvietoissa hoilattavan, ei se milln muotoa ole huono levy.
Kappaleissa on kantavaa voimaa ja svellyksin ne ovat erinomaista luokkaa. Mukana on vaikutteita bluesista, country-musiikista, yhtyeen aiemmista tekeleist ja sitten tuosta leirinuotiomusiikista. Vokalisti on edelleen erinomaisessa terss ja juureva ni sopii erinomaiseti nihin akustisvoittoisiin kappaleisiin, esimerkiksi Ain't No Easy Way Out -biisiin, jossa banjo-tyylinen kitarointi ja huuliharppu yhdistyvt alkukantaiseen rummutteluun ja kuorolaulantaan. Albumin nimikkobiisiss on ripaus sit vanhaa meininki, jota listn viel hieman The Charlatans -tyylisill uruilla. Ei mikn rokkikappale, mutta henki on samanlainen kuin aiemmilla levyill. Rummuttelu kappaleessa on Oasis-henkist peruskannuttelua ja bassokuviot tydentvt kappleen erinomaiseksi. Mieleen ajoittain tulee sellainen hybridi, jossa on sotkettu Richard Ashcroft, Coldplay ja Oasis. Kaikilta noilta on tavallaan lainattu yksittisi elementtej kappaleeseen.
Promise tuo mieleen Lou Reedin Perfect Dayn, mutta mistn kopiosta ei ole kyse, vaan yhtye on luonut oman, kauniin rakkauslaulunsa. Weight of the World on puolestaan hieman shkisempi kappale, jolla bassoa on nostettu mukavasti pintaan. Kokonaisuutena alkupettymyksen jlkeen hyv ja monipuolinen levy, joka on kuin sekoitus mainitsemiani orkestereita hystettyn Johnny Cashilla ja Nebraskan aikaisella Bruce Springsteenill.
Pisteet: 4/5
Kotisivu: www.blackrebelmotorcycleclub.com
Julkaistu: 2005-08-12
Toimittaja: Jarno Leivo
