Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Terävästi sahaavat ja toistoa tehokkaasti hyödyntävät riffit sekä kellontarkka rumputuli voisivat olla peräisin jonkin muunkin yhtyeen levyltä, mutta laulusuoritus erottaa Ritual Carnagen kollegoistaan. Typerää Danny Blasphemer -pseudonyymiä käyttävä vokalisti laulaa tyypillisen puolipuhtaan kähinän tai aggressiivisen huutamisen sijaan korkealta ja täysin puhtaasti. Samaa tyyliä on toki käytetty ennenkin; esimerkiksi Mihail Seryshev teki Masterin debyytillä erinomaista työtä. Hänen äänensä kuitenkin seuraili musiikin tunnelmia, kun taas Danny Blasphemerin selkeä artikulaatio on koko levyn ajan tasaisen kliinistä ja herättää mielleyhtymiä ajatustasolla niinkin kaukaisiin hahmoihin kuin Joacim Cans ja Daron Malakian. Ääni on miksattu niin pintaan, että taustalla jyrsittävät ajoittain erinomaisetkin riffit jäävät hieman pimentoon. Laulusuoritus todella tuo omaa ilmettä, mutta jää kuulijan ratkaistavaksi, onko se tässä tapauksessa hyvä vai huono asia. Vokalisointiin tottuu muutamalla levynpyöräytyksellä, mutta siitä pitäminen on toinen asia.
Musiikillisesti japanilaiset tarjoavat tanakat 12 raitaa kursailematonta thrashia, jossa kierrosluvuista ei ole puutetta. Slayerin parhailta levyiltä tuttua dynamiikkaa ja vaihtelua ei valitettavasti ole saatu mukaan, joten tasainen paahto alkaa levyn loppupuolella turruttaa. Modernit ja terävät soundit pitävät tärykalvot siinä määrin kiireisinä, ettei levyä uskalla suoraan suositella vanhan thrashin nimeen tiukimmin vannoville.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!