Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
En todellakaan ollut Dingofani, mutta mm. siskoni ja hänen ystäväpiirinsä totaalinen fanitus pakotti minutkin tajuamaan, että nyt tehdään ainutlaatuista historiaa, jota ei todennäköisesti mikään orkesteri koskaan enää Suomessa tule tekemään. Nuorille bändin jätkille meno oli tietenkin liikaa, niinpä Dingon hajottua olemme saaneetkin todistaa x-määrän toinen toistaan enemmän ketuilleen menneitä ”paluita”.
Eve ja Neumann kokeilevat seuraavina, vieläkö edes rippeitä tuosta hullunmyllystä saataisiin herätettyä. Uusi kappale Musta Leski edustaa sellaista muka dramaattista linjaa, josta Dingo haki tunnelmansa jo 80–luvulla. Sävelkulut, sanat ja tunnelma ovat hyvin lähellä esim. Levottoman Tuhkimon ja vaikkapa Juhannustanssien vastaavaa.
Varman päälle ja valmiiksi pureskeltuna lähdetään liikkeelle, eikä pelkkä nostalgia–arvo taida riittää nytkään pitelemään haudasta kaivettua luurankoa kovin kauaa jalkeilla.
Pisteet: 2/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!