Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Pikkupahan musiikillista linjaa voisi kuvailla tummaksi, ajoittain gootahtavaksi ja postpunkin sekaiseksi rockiksi poeettisilla sanoituksilla svytettyin. Vokalisoinnissa on vahvoja vaikutteita kansanmusiikista. Sovitukset polveilevat mainiosti, ja kaikesta paistaa ammattimainen taito ja huolellisuus. Esimerkiksi Vihjaa-biisin ahdistava tunnelma tiivistyy upeasti tarkoin annostelluin puhaltimin ja onnistuneen hiljaa-kovaa-vuorottelun ansiosta. Kai tt voisi progressiiviseksikin luonnehtia, mutta bndin suurin vahvuus on epilemtt vahvoissa tunnelmissa. Harvoin olen saanut mielleyhtymt Magyar Posseen ja pikimustaan kansanrunouteen samasta biisist, kuten tmn albumin avausraita Maan tapauksessa.
Tss on jotain maagista ja vetovoimaista. Siksi tuntuu ikvlt napista, mutta pitksoiton mittaisena latauksena hienokin materiaali voi ruveta puuduttamaan. Keskitempoista lnkyttely Epvakaalta lytyy liialti, ja moni biisi psisi varmasti oikeuksiinsa paremmin ilman lyriikkakeskeist lhestymistapaa.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!