Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Bändiin on usein liitetty adjektiivit kunniahimoisuus, uskaliaisuus, särmikkyys, ennalta-arvattomuus, yllätyksellisyys ja leikkisyys pitävät edelleen paikkaansa, toisaalta kappaleet ovat samalla melodisesti helpompia kuin aiemmin. Kiekolta aiemmin julkaistut maistiaiset B.Y.O.B. ja Cigaro iskevät entistä kovemmin albumilla. Hulvaton Violent Pornography groovaa discon tahdissa. Ehdottomasti yksi levyn avainraidoista. Kieroutunut Old School Hollywood jatkaa samoissa tunnelmissa synaefekteineen.
Revenga tarjoilee Soadille ominaista sahausta hyvällä groovella ja kertosäkeellä, joka takuuvarmasti jää mieleen. Radio/Videon kansanmusiikkitanhuilut varmasti ärsyttävät osaa kuulijoista. Viimeistään tällä raidalla bändin armenialaiset sukujuuret tulevat esille. Hey man, tanssin ripaskaa leirinuotiolla. Question rytmittelee lattarien tahtiin päättyen ultimaalisen menevään junttaukseen. Hengähtämään kerkeää vasta levyn päättävällä Lost In Hollywood -raidalla, joka on raadollisempi versio Red Hot Chili Peppersin romanttisesta Californication-slovarista. Ja ei muuta kuin levy uudestaan soimaan. Täydellistä!
Daron Malakiania on albumin tuottamisessa avustanut kultasormi Rick Rubin. Daron vastaa myös koko levyn sävellystyöstä. Basisti Shavo Odadjiania ei ole tällä kertaa kreditoitu yhdellekkään raidalle. Sanoituksista vastaa myös pääasiassa Daron, joka myös kuuluu herran lisääntyneillä vokaaliosuuksilla. Bändi on myös aina ollut voimakkaasti kantaaottava. Tällä kertaa sanan säilällä isketään mm. USA:n sotatoimia, Armenian kansanmurhaa, MTV:n videokulttuuria, kulutusyhteiskuntaa, yleistä välinpitämättömyyttä ja itsekeskeisyyttä, sekä kritisoidaan yleisesti ajan henkeä. Yhtye kantaa myös oman kortensa kekoon ympäristön puolesta, kansipaperit on painettu täysin kierrätetylle paperille soijapohjaisella musteella.
Yllätysmomenttia bändillä ei enää ole puolellaan, eikä bändin musiikki enää kuulosta yhtä innovatiiviselta, toisaalta bändin tavaramerkki muodon ja rakenteen rikkominen tulee ehkä vieläkin voimakkaammin esille tällä levyllä. Mezmerize on myös edeltäjiään yhtenäisempi albumikokonaisuus. Eräs vuoden odotetuimmista albumeista ei petä. Hultsfred, here I come!
Pisteet: 5/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!