Ensimmäisenä korvaan kajahti yllättävän taitava ja monialainen laulaja joka antaa kuvan siitä miltä Jyrki 69 voisi kuulostaa mikäli osaisi laulaa, mutta kykenee vetelemään korkeampaakin rekisteriä tyylipuhtaasti. Myös karjumisen erilaiset asteet tuntuvat herralta onnistuvan joten se osasto on vahvassa kunnossa. Kitaraleadit tottelevat melko laajalti edellä mainitun Paradise Lostin linjaa ja komppaukset luovat melko vahvat vallit pohjalle. Soundillisesti levy toimii juuri niin kuin on tarviskin. Niistä ei mieluusti muuttaisi mitään.

Ainoa narinaa aiheuttava asia bändin kohdalla voisi olla hetkittäinen tasapaksuisuus, levyn kuuntelee surutta läpi useampaankin kertaan, mutta jostain syystä vain muutama biisi jää korviin soimaan vielä toviksi levyn sammuttua. Näihin lukeutuivat ainakin Break Me Down, videonakin julkaistu Assurance sekä loppupään Shooting Star. Loppujen lopuksi yllättävän hieno lätty. Voi surutta suositella ainakin vanhan liigan faneille.