Kuten tällaisessa musiikissa tavallisestikin, nojaavat kappaleet vahvasti sanoituksiin ja niiden kautta artistin persoonaan. Lounan maailma näyttää biisien valossa raikkaalta ja optimistiselta, ja siitä löytyy kosolti lapsenomaista elämäniloa. Etenkin päätösbiisissä Hyvää huomenta aistii ilahduttavia aurinkoisen kesäpäivän tunnelmia.

Kappaleet toimivat, mutta jättävät vielä parantamisen varaa. Musiikista tuntee sen fiiliksen, jota artisti on pyrkinyt levylle sisällyttämään, mutta se välittyy kuulijalle hieman haaleana. Louna vakuuttaa lahjakkuudellaan, mutta ei vielä tavoita musiikissaan sellaista sielukkuutta, mikä nostaisi hänet oman alansa eturiviin. Myös sanoituksiin tarvittaisiin enemmän särmää.

Levy kuitenkin paranee sitä mukaa, kun kuuntelukertoja kertyy, joten loppujen lopuksi sen nostaa mielellään kolmosen paremmalle puolelle. Mainittakoon vielä, että levyllä soittaa rumpuja paremmin Diablosta tunnettu Heikki Malmberg. Tässä on siis mahdollisuus kuulla taitavan kannuttajan työskentelyä melko lailla totutusta poikkeavassa ympäristössä.