Schnappi – Das Kleine Krokodil

Tein genrevastuuni puolesta oikean tilannearvion, kun pyysin Schnappi-krokotiilin sinkun arvioitavaksi, sillä tämän läpikuuntelu hardcorea vasta onkin. Kun levyllä on 7 remixiä k.o. kappaleesta, sisältäen jopa erittäin optimistisin mielin tehdyn jouluversion, läpikuuntelu on tahtolaji. Bonuksena löytyvät tietenkin vielä videot.

Pakko tunnustaa että pienen ja luonnottoman suurisilmäisen matelijan jollotus oli huvittavaa kuunneltavaa alkuperäisen kappaleen aikana. Remixien aikana heränneet vihan ja väkivallan tunteet alkoivat pelottamaan itseänikin. Ajattelinkin läpikäydä lyhyesti tunnekuohuni tässä arviossa, todistaakseni että Schnappi-maniassa todellakin on kyse taiteesta, eikä mistään tyhjänpäiväisestä rahastusmusiikista. Sillä toden totta, jos musiikki liikuttaa kuuntelijaa emotionaalisesti, onhan sen pakko olla syvällistä.

Aloittakaamme Kroko Pop Mixistä. Ace Of Baselta kuulostava intro muistutti minua miten popsävellykset yhä uudelleen voivat viedä meitä takaisin lämpimään nuoruuteemme. Ace Of Base kun oli rippikoulussani erittäin yleinen kuunneltava tyttöjen keskuudessa. Kroko Pop Mix vie minut takaisin kotiseutuni metsiin, jolloin lämpiminä kesäiltoina yritimme soittaa Creeping Deathia sitä ruotsalaisdiscoa lujempaa. Muista samaisen leirin aikaisista “yrityksistä” ei sitten tästä tai muista syistä johtuen tullut mitään. Huoh – no, asiaan. Kroko Pop Mix herätti siis kaipauksen.

Entä numero vitonen eli Kleiner Schnapper Mix? Tässä vaiheessa ärsyyntymiskynnys on reippaasti ylitetty, taistelen raivoa ja yli kymmenen vuoden aikana rakentuneita musiikillisia patoutumia vastaan. Miten kukaan, edes saksalainen, haluaa käyttää energiaansa tehden 7 kehnoa remixiä naperoille suunnatusta kappaleesta? Hämmennyn tästä keskieurooppalaisen alennustilan portretista.

Hätää kärsien, samalla huonoa journalistista omatuntoa potien oikaisen likilegendaarisen Original Schnappi Beat Mixin ohi ja siirryn olennaiseen, eli Santa Schnappi X-Mas Mixiin. Joulukappaleeseen ympätyt kulkuset tuovat mieleen katkaistun haulikon ja halun ampua isoja kasoja krokotiilinmunia tuusannuuskaksi. Viha.

Kavalkadin päättävässä karaokeversiossa päätin yrittää laulaa mukana, mutta huomasin olevani aivan liian vanha. Masennus.

Summa summarum, kaipuuta, hämmennystä, vihaa, masennusta. Näiden kuohujen perusteella on kyseenalaista sopiiko Schnappi lapsille, mutta koko inhimillistä tunneskaalaa komentavaa taidetta se todistettavasti on. Suosittelen!

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-18
Arvostelija : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.