Kappalemateriaali on tasapaksua, eikä kappaleista erotu varsinaista iskuraitaa. Kappaleet eivät toki ole huonoja, se jokin vain puuttuu. Bändin soitto on tiukkaa ja vokalisti Rogerin ääni on vahva, mutta melko persoonaton. Saatekirjeessa mainituista vertauksista Creed on varsin osuva. Red Hot Chili Peppers- ja Pearl Jam -vertailuihin en yhdy. Bändi ei ole tarpeeksi funk, eikä kappaleista löydy samanlaista puristusta kuin PJ:ltä. Vahvimmin Darnista tulee mieleen amerikkalainen Live, jonka sanoitusmaailmaa on myös hieman tavoitettu. Tosin sanoituksissa on turvauduttu helppoon ratkaisuun voimasanojen reilulla käytöllä tehokeinona. Kekseliäämpi sanavarasto vastaavaan rockkiin toisi reilusti enemmän uskottavuutta. Melankolinen ja nykyaikainen rock-musiikki on yleinen kuvaus bändin musiikillisesta linjasta. Soundeiltaan Myopic Truth on perusvarmaa tuotantoa.

Kuten Darn on kaunisteltu versio damn-sanasta on bändin musiikki munattomampi versio esikuvistaan. Kehitystä on tapahduttava tai unohduksen suo odottaa. Bändi kaipaa jotain erottavaa tekijää virkaveljistään tai edes parempia biisejä.